Valkovenäjän painonnostajaa Alexander Kurlovichia kutsuttiin planeetan ja Valkovenäjän Herculesin paisuneimmaksi painonnostajaksi. Kunniamainittu urheilumestari tuli kahdesti olympiavoittajaksi, oli nelinkertainen maailmanmestari, maailmancupin voittaja. Kaksinkertainen Euroopan mestari asetti 12 maailmanennätystä.
Jokaisen ihmisen, tasavallan ja maan elämässä on ilot ja surut. Aika on omia löytöjä ja tappioita. Kaksinkertaisen olympiavoittajan Alexander Nikolaevitšin lähtö ja elämä oli valtava tappio.
Tie ammattilaisurheiluun
Tulevan urheilijan elämäkerta alkoi vuonna 1961. Lapsi syntyi Grodnossa 28. heinäkuuta tavallisessa perheessä. Lapsuudesta lähtien poika rakasti urheilua. Hän pelasi jalkapalloa ystäviensä kanssa pitkään. Vanhemman veljensä Nikolai toi vuonna 1970 painonnostossa pojan, joka oli kiinnostunut painon nostamisesta, miehen itse mukana tässä urheilussa.
Katsomalla innostustaan, nuorin halusi myös oppia lisää uudenlaisesta toiminnasta itselleen. Valmentaja Nikolai Aleksandrovich Kachkov kiinnitti pian huomiota kykenevään kaveriin. Hänestä tuli nuoren mestarin mentori. Testissä hän suositteli aloittelijaa nostamaan vähän painoa, jota rohkaistaan onnistuneen yrityksen jälkeen.
Hän debytoi Kurlovich-kisoissa tasavallan nuorten ennätyksen 13. asettamisessa. Jerkissä oleva teini otti painon melkein kaksi kertaa niin paljon kuin oma. Neljä vuotta myöhemmin Alexander O: ta voitettiin vielä 20 nuorekkaalla tasavallan ennätysllä.
Valmistuttuaan koulusta valmistunut päätti saada koulutuksen Grodnon yliopiston fysiikan laitokselta. 22-vuotiaana hänestä tuli Neuvostoliiton kansojen pelien voittaja. Ensimmäinen oli kotimainen urheilija Ostravan maailmanmestaruuskisoissa vuonna 1987.
Urheilija ei koskaan ajattelematta antanut tyhjiä lupauksia nostaa valtavaa painoa. Aina ajatella, analysoida ja tehdä johtopäätöksiä virheistä, jotka hänelle opetti mentori, kunniakouluttaja Pjotr Ivanovitš Savitsky
Urheilija kävi Soulissa vuoden 1988 olympialaisissa yhtenä suosikkeista. Hän ylitti kilpailijansa Manfred Nerlingerin kokonaan 30 kilolla. Tuloksena oli olympiakulta. Maailman tiedotusvälineet kutsuivat urheilijaa heti planeetan vahvimmaksi mieheksi.
edistyminen
Hän vahvisti urheilijan tittelin useita kertoja. Ateenassa vuoden 1989 maailmanmestaruuskisoissa hän nousi palkintokorkeuden korkeimmalle askeleelle. Maailmanmestaruuskilpailuissa Donaueshirgenissä vuonna 1991 hän oli jälleen kilpailun ulkopuolella.
Vain kaksi Valkovenäjän edustajaa osallistui XXV: n kesäolympialaisiin Barcelonassa yli 100 kg painavien ryhmän painonnostajajoukkueessa. Kurlovich tuli voittajaksi, toinen oli hänen maanmiehensä Malorita Leonid Taranenko.
Vuonna 1993 Alexander kutsuttiin Bundesliigaan. Saksasta saadut kokemukset auttoivat perustamaan urheilijan Istanbuliin maailmanmestaruuskisoihin vuonna 1994. Jokaisesta uudesta yrityksestä tuli päivitys aikaisempaan saavutukseen. Tuloksena oli maailmancup.
Olympialaisten kolmannen kullan unelman toteutuminen estäi vamman. Atlantassa Kurlovich oli viides XXVI-kesäolympialaisissa. Ennen Kurlovichin esiintymistä vain kaksi Neuvostoliiton painonnostajaa pystyi voittamaan kaksi korkeimman arvon olympiamitalia.
Münchenissä vuonna 1972 palkinnot myönnettiin Vasily Alekseeville. Leonid Zhabotinsky sai kultaa Montrealin peleissä vuonna 1976. Molemmat urheilijat olivat erittäin vaikuttavia. Aleksander Nikolajevitš muutti tavanomaista käsitystä voiman ja muodon suhteesta.
Uudet suunnitelmat
Painonnostin päätti uransa useilla maailmanmestarilla ja kahdesti olympiakisoilla. Kurlovich aloitti toimintansa valmentajana korkeamman urheilun ryhmässä. Ruotsin ja Israelin edustajat tulivat tutustumaan hänen metodologiaansa ja osallistumaan hänen ohjelmiinsa. Myöhemmin urheilija siirtyi erotuomariin. Kieli este esti uudenlaista toimintaa vain aluksi. Entinen mestari otti päättäväisesti oppikirjat ja onnistui oppimaan englantia.
Hän ei lopettanut urheilua, harjoitteli jatkuvasti kuntosalilla ja kotona. Grodnon alueen kansallisen olympiakomitean edustustossa hänestä tuli järjestön päällikkö. Hän oli Euroopan ja kansainvälisen painonnosto-liittojen toimeenpanevien komiteoiden jäsen. Hän työskenteli pitkään republikaanisessa olympiakomiteassa.
Urheilija teki parhaansa tukeakseen tasavallan nuoria urheilijoita. Hän kannatti uusien luokkahuoneiden rakentamista. Hän selitti päätöksiä sillä, että tulevat mestarit alkavat tien mitaliin juuri lapsuudessa. Painonnoston aluekeskukseen rakennetun 4 aulan tuloksena oli yhden Valkovenäjän urheilukoulumestaruuden voitto Valkovenäjän nuorisokilpailuissa vain kaksi vuotta harjoittelun alkamisen jälkeen.
