Nykyään monilla ihmisillä on kamerat. Arvokkaita kuvia ei kuitenkaan ole paljon. Alexander Lapin harjoitti valokuvausta sekä luovuudessa että teknisissä ominaisuuksissa.
Käynnistysolosuhteet
Tietyn ajanjakson aikana monet asiantuntijat uskoivat, että valokuvaus korvaa taiteilijoiden luomia maalauksia. Tätä ei tapahtunut, mutta toinen kuvataiteen genre ilmestyi - taidetta. Alexander Iosifovich Lapin piti kuvien luomisprosessia harrastuksena tai harrastuksena. Hän omistaa koko tietoisen elämänsä tämän tekniikan tutkimiseen välineenä huippuosaamisen etsimiseen luonnossa ja ihmisympäristössä. Lapin puhui luennoissaan ja kirjoissaan siitä, kuinka voit saavuttaa tämän täydellisyyden.
Tulevaisuuden valokuvaaja ja opettaja syntyi 17. toukokuuta 1945 tavallisessa Neuvostoliiton perheessä. Vanhemmat asuivat Moskovassa. Isä oli edessä. Äiti työskenteli operaattorina keskuspuhelimessa. Pieni Sasha, äiti ja isoäiti tungosta pienessä huoneessa yhteisessä asunnossa. Seuraavassa huoneessa perheen päällä oli siepattu saksalainen kamera. Viikonloppuisin hän verhoili ikkunaa mustalla kankaalla ja tulosti valokuvia. Alexanderille nämä toimenpiteet näyttivät olevan taikuutta. Herätetyn lasten kiinnostus määräsi hänen elämänsä suunnan.
Ammatillinen toiminta
Kuten monet valokuvataiteilijat, Lapin ei saanut erityisopetusta. Hän kasvatti lapsuudessa sairaan lapsen. Koulun jälkeen tulin fysiikan ja tekniikan instituuttiin, mutta ensimmäisen vuoden jälkeen keskeytin. Hän onnistui ansaitsemaan rahaa ja ostamaan yksinkertaisen kameran. Ansaitsemaan elantonsa Alexander tarjosi palveluitaan useille yrityksille. Hän suunnitteli erilaisia tuotantojohtajien osastoja ja gallerioita. Samalla hän ampui säännöllisesti maisemaa ja ympärillään olevia ihmisiä. Hän näytti töitään useissa näyttelyissä.
Alexander Iosifovich luennoi ilmaiseksi sävellyksen perusteista Correspondence People's University of Arts -tapahtumassa. Vuonna 1985 Lapin järjesti "Taidevalokuvastudion", joka toimi useita vuosia Moskovan valtionyliopiston kulttuuritalossa. Valokuvaajan luovuutta arvioitiin eri tavalla. Mediassa oli sekä positiivisia arvosteluja että jyrkästi kielteisiä arvosteluja aiheista. Monien vuosien käytännön perusteella Lapin kirjoitti ensimmäisen kirjansa "Valokuvaus nimellä
.", joka julkaistiin vuonna 2003.
