Anton Viktorovich Yelchin on venäläinen amerikkalainen elokuvanäyttelijä, joka on Nevan kaupungin kotoisin ja urheiluperheen kotoisin (vanhemmat olivat pariskeittelijöitä), jotka muuttivat Yhdysvaltoihin (Los Angeles). Viktor Yelchin ja Irina Korina (Antonin vanhemmat) selittivät päätöksiään poistua kotimaastaan rajoitetuilla mahdollisuuksilla ja urheiluyhteisön poliittisella painostuksella.
Suosittu Hollywood-näyttelijä Anton Yelchin kuoli traagisesti 19. kesäkuuta 2016, kaksikymmentäseitsemän vuoden ikäisenä ja luovan uransa huipulla. Hänen viimeisimmissä elokuvateoksissaan on mukana roolit arviointi elokuvassa Porto (2016) ja psykologinen trilleri Thoroughbred (2017). Viimeinen projekti julkaistiin näyttelijän kuoleman jälkeen, jota maassamme monet hänen faneistaan pitävät vain "hänen Hollywoodinaan".
Anton Viktorovich Yelchinin elämäkerta ja ura
Miljoonien tuleva idoli syntyi 11. maaliskuuta 1989. Jonkin aikaa poikansa syntymän jälkeen hänen vanhempansa päättivät lähteä pysyvään oleskeluun Los Angelesiin. Huolimatta isänsä (taitoluistelun valmentaja) ja äitinsä (koreografi jääpalatsissa) toivomuksesta, että hänen rakastetun lapsensa seuraisivat heidän jalanjälkeään, Anton osoitti pysyvyyttä ja sinnikkyyttä hylkääen sellaisen elämäpolun. Poika oppi soittamaan kitaraa ja kiinnostui akustisesta bluesista.
Ja vuonna 2007 hän aloitti elokuvan yliopistossa tullakseen näyttelijäksi. On huomionarvoista, että debyytti tässä roolissa tapahtui kymmenen vuotiaana, kun "yhdeksänkymmenen luvun lopulla" hän soitti useita episodisia rooleja luokitussarjassa. Ja seitsemäntoista-vuotiaana hänen ammattilaisportfolionsa sisälsi jo kaksi tusinaa elokuvaa ja Hollywood Life -lehden palkinnon "Vuoden kirkkain nuori näyttelijä - 2005".
Elokuvayhteisön todellinen menestys ja tunnustus tulivat hänelle kuitenkin almanakkaan "New York, minä rakastan sinua" elokuvan mukautuksen jälkeen, kun näyttelijä esiintyi maailmannäytöllä kahdessa muotokuvassa ja yhden novellin mukana.
Vuonna 2007 Yelchin matkusti liikematkalle Moskovaan ja Pietariin elokuvan "Sinä ja minä" kuvaamisen aikana. Hän piti erityisen Nevan kaupungista. Huolimatta epämääräisestä nostalgiasta huolimatta Pohjois-Palmyra ei kuitenkaan esittänyt itseään millään tavalla asuinpaikkanaan.
