Nykyaikaisen ihmisen on erittäin vaikea navigoida nopeassa uutiset. Tältä osin psykologit ovat jopa keksineet tiettyjä riippuvuuksia ja sairauksia, jotka vaikuttavat psyykeen epävakaasti ulkoisten vaikutusten vaikutuksesta. Tällaisessa tilanteessa on olemassa useita tapoja suojautua Internetin ja TV: n haitallisilta vaikutuksilta. Asiantuntijat suosittelevat seuraamaan ja kuuntelemaan sympaattisen ja luottavan toimittajan ohjelmia. Armen Sumbatovich Gasparyanilla on oma yleisö.
![Image Image](https://images.culturehatti.com/img/kultura-i-obshestvo/21/armen-sumbatovich-gasparyan-biografiya-karera-i-lichnaya-zhizn.jpg)
Käynnistysolosuhteet
Tietotekniikan kehitys viimeisen 50 vuoden aikana on muuttanut tavanomaista elämäntapaa sivistyneissä maissa. Venäjän kansalaiset eivät edelleenkään pysty kehittämään koskemattomuutta tietoympäristön vaikutuksiin. Armen Sumbatovich Gasparyan syntyi 4. heinäkuuta 1975 tavallisessa Neuvostoliiton perheessä. Vanhemmat asuivat Moskovassa. Lapsi kasvoi ja hänet kasvatettiin ystävällisessä ympäristössä. Talossa oli televisio, ja poika katseli säännöllisesti lastenohjelmia. Kukaan kotona ei tuntenut tiedon ylikuormittavan.
Gasparyanin elämäkerta kehittyi kuten useimpien ikäisensä. Koulussa poika opiskeli hyvin. Jo alemmissa luokissa osoitti kiinnostusta historiaan ja maantieteeseen. Sain yhdessä luokkatovereiden kanssa. Kadulla hän ei tehnyt loukkausta. Hän tiesi hyvin, kuinka hänen ystävänsä elävät ja mitä tavoitteita he asettavat itselleen elämässä. Hän oli riippuvainen lukemisesta varhain ja vieraili säännöllisesti kirjastossa. Valmistuttuaan koulusta Aremen päätti saada journalistisen koulutuksen ja siirtyi Moskovan osavaltion yliopistoon. Vuonna 1996 hän sai tutkintotodistuksen ja siirtyi työmarkkinoille hänen kanssaan.
On tärkeää huomata, että 90-luvulla Venäjän yhteiskunta oli kokenut vaikeita aikoja. Vanhat tempput ja kriteerit rikkoivat. Uudet juurtuivat vaikeasti. Vanhempien tovereiden neuvojen perusteella varmennettu toimittaja Armen Gasparyan aloitti maan ja maailman poliittisen tilanteen analysoinnin. Sitten käytiin kiivas keskustelu siitä, onko maalla oikeus kulkea omalle tielleen vai pitäisikö Venäjän seurata Euroopan kehitystä. Surullisen vuoden 1998 oletus jäähdytti joitain kuumia päätä, mutta ongelma ei ratkennut.