Viime vuosisadan 80-luvun puolivälissä Neuvostoliitossa alkoivat Neuvostoliitossa TSKP: n johtajan Mihhail Gorbatšovin johdolla laajat politiikan ja talouden muutokset, nimeltään perestroika. Usean vuoden uudistukset eivät auttaneet luomaan "ihmiskunnallista sosialismia". 90-luvun alkupuolella Neuvostoliitto lakkasi olemasta yhtenä valtiona.
Käyttöohje
1
Neuvostoliiton johto sai aloittamaan perestroikan negatiivisista ilmiöistä maan poliittisessa ja taloudellisessa elämässä. Maan uudelle johdolle vaikutti siltä, että se riitti antamaan taloudelle kiihtyvyyden, luomaan olosuhteet siirtymiseen kansantalouden vapaaseen kehitykseen, varmistamaan avoimuuden, jotta maa saavuttaisi eturintaman maailmassa. Perestroikan ensimmäinen vaihe, joka alkoi vuonna 1985 ja kesti noin kaksi vuotta, otettiin yhteiskunnassa innostuneena.
2
80-luvun loppuun mennessä kävi kuitenkin selväksi, että vanhan hallintojärjestelmän "uusinta" ei johda toivottuihin tuloksiin. Siksi käytettiin kurssi markkinatalouden periaatteiden tuomiseksi talouteen, mikä oli maan ensimmäinen askel kohti kapitalismia. Vuosikymmenen loppuun mennessä maa oli akuutissa poliittisessa ja taloudellisessa kriisissä, joka vaati radikaalia ratkaisua.
3
Kesällä 1988 alkoi perestroikan muutosten toinen vaihe. Maassa alettiin perustaa osuuskuntia, ja yksityistä taloudellista aloitetta kannustettiin kaikin tavoin. Oletetaan, että kolmen tai neljän vuoden aikana Neuvostoliitto kykenee täysin integroitumaan kapitalistisen talouden maailmanjärjestelmään, jota kutsutaan "vapaiiksi markkinoiksi". Tällaiset päätökset rikkoivat radikaalisti kaikkia aiempia Neuvostoliiton talouden periaatteita ja rikkoivat ideologisia perusteita. 1900-luvun viimeisen vuosikymmenen alussa Neuvostoliiton kommunismi lakkasi olemasta hallitsevaa ideologiaa.
4
Tie markkinoille osoittautui erittäin vaikeaksi. Vuonna 1990 kotimaisten kauppojen hyllyillä ei ollut melkein mitään tavaroita. Raha, joka oli väestön käsissä, lakkasi vähitellen vaurauden mittariksi, koska ostamista ei ollut juurikaan. Tyytymättömyys kasvoi maassa hallituksen aikana, joka selvästi lähetti yhteiskunnan pysähtymään.
5
Puoluejohto aloitti perestroikan kolmannen vaiheen. Puolueiden johtajia vaadittiin virkamiehiltä laatimaan siirtymäohjelma todellisille markkinoille, jossa tuotantovälineet olisivat yksityisomistuksessa, vapaa kilpailu ja yritysten riippumattomuus. Tätä taustaa vasten vuoden 1990 puoliväliin mennessä B.N. Jeltsin perusti Venäjällä itse oman poliittisen vallan keskuksensa, joka oli riippumaton keskusjohdosta.
6
Perestroika heijastui maan sisäisiin poliittisiin prosesseihin. Venäjän parlamentti hyväksyi kesäkuussa 1990 itsemääräämisoikeusjulistuksen, jolla kumottiin ammattiliittojen ensisijaisuus. Venäjän esimerkistä on tullut tarttuva muille Neuvostoliiton tasavalloille, joiden poliittinen eliitti myös haaveili itsenäisyydestä. Niin kutsuttu ”suvereniteettiparaati” alkoi, mikä johti nopeasti Neuvostoliiton todelliseen hajoamiseen.
7
Venäjän historian käännekohta, joka lopetti perestroikan, olivat elokuun 1991 tapahtumat, joita myöhemmin kutsuttiin "elokuun putšiksi". Ryhmä Neuvostoliiton vanhempia johtajia ilmoitti perustavansa hätätilan valtion komitean (GKChP). Mutta tätä yritystä palauttaa maa entiseen poliittiseen ja taloudelliseen kanavaansa torjui B.N. Jeltsin tarttui aloitteeseen nopeasti.
8
Pudotin epäonnistumisen jälkeen Neuvostoliiton valtajärjestelmässä tapahtui perustavanlaatuisia muutoksia. Muutamaa kuukautta myöhemmin Neuvostoliitto hajosi useiksi itsenäisiksi valtioiksi. Näin päättyi paitsi perestroika, myös koko sosialistisen vallan olemassaolo.
