Uskonto, latinalaisesta tunnustuksesta, tarkoittaa palvontaa. Yleensä termiä "denomination" käytetään johonkin suuntaan tietyn uskonnon puitteissa. Uskontojen ja uskontojen välinen vuorovaikutus muodostaa uskontojen väliset suhteet.
Uskontojen välisten suhteiden merkitys yhteiskunnassa
Uskontojen väliset suhteet ovat suhteita uskontojen (suuntausten) ja tärkeimpien maailmanuskontojen kannattajien yhteisöjen välillä. Yhteiskunnassa uskontokuntia edustavat ideologia, papit, uskovien ryhmät sekä heille sympaattiset ihmiset.
Ihmisten uskonnollinen kuuluvuus menneinä aikoina oli tärkeä tekijä sosiaalisessa elämässä, ja se on edelleen nykymaailmassa. Yhteisöjen vakaus, jolle on ominaista uskontojen ja etnisten ryhmien monimuotoisuus, riippuu uskontojen välisistä suhteista. Uskontojen välinen suostumus on välttämätön edellytys rauhan ylläpitämiselle ja heidän erittäin mukavalle olemassaololleen. Todellakin, vastakkaisuuden aikana yksi uskonnoista hallitsee usein maata, ja valtion erityinen tuki ei ole toivottavaa muille.
Etnisten ryhmien väliset ristiriidat vaikuttavat uskontojen suhteisiin ja päinvastoin. Tämä voi joskus johtaa konflikteihin.
Eri uskontojen rauhanomainen rinnakkaiselo ja uskovina pitävien sosiaalisten ryhmien suostumus ovat kaksi tärkeää tekijää onnistuneessa vuorovaikutuksessa. Itse asiassa uskonnot ja uskonnot ovat yleensä melko itsenäisiä ja omavaraisia, joten suoraa vuorovaikutusta ei vaadita. Virallisesti ilmaistu suostumus valtion ja yhteiskunnan asioihin.
Usein etnisissä maissa tunnistetaan niiden etninen ja uskonnollinen kuuluvuus väestön keskuudessa. Tämä johtuu siitä, että pääsääntöisesti ihmiset "perivät" vanhempiensa uskonnon ja perinteet. Islam on vallitseva Aasian maissa, ja useimmat venäjänkieliset uskovat pitävät tilastojen mukaan itseään ortodoksisina kristittyinä. Syynä on, että historiallisesti uskonnot levisivät tietyillä alueilla, ja geopolitiikalla oli tässä rooli. Usein tämä tai tuo uskonto, uskonto, on valtion tasolla suositeltavampi, vaikka sitä pidettäisiin maallisena.
Ylläpitääkseen rauhanomaisia ja vakaita uskontojen välisiä suhteita valtio pyrkii tunnustamaan jokaisen uskonnon itsenäisyyden ja myös luomaan heille yhden oikeusalueen.
