Ihmiskunnan historian valtakäsitys sai alkunsa primitiivisestä yhteiskunnasta, kun heimon kokenein ja vahvin jäsen alkoi antaa ohjeita muille heimolaisilleen. Ajan myötä tarve hallita yhteiskuntaa vain kasvoi, siksi nykymaailmassa viranomaiset eivät voi tehdä.
Voima ja sen elimet
Poliittisella vallalla tarkoitetaan rajoitetun yksilöryhmän (tai jopa yhden henkilön) kykyä valvoa ja hallita valtiota ja sen kansalaisia tiettyjen näkökohtien perusteella. Tällaisen hallinnan järjestelmät voivat olla erilaisia poliittisesta järjestelmästä ja sosiaalisesta rakenteesta riippuen. Erilaiset vallankäytön mekanismit vaikuttavat hallituksen muodostumiseen ja kokoonpanoon sekä sen haaraihin. Perinteisesti pidetään elinkelpoisimpana järjestelmänä, jossa on kolme toisistaan riippumatonta haaraa: lainsäädäntö-, toimeenpano- ja oikeuslaitos. On selvää, että tässä versiossa yksi viranomainen harjoittaa yhteiskunnan etuihin perustuvaa lainsäädäntötoimintaa, toinen panee täytäntöön annettuja lakeja ja kolmas valvoo niiden noudattamista.
On tarpeen tehdä ero viranomaisten ja valtion elinten välillä, jotka, vaikka ne kuuluvatkin hallintojärjestelmään, mutta joilla ei ole valtaa.
Viranomaiset ovat valtarakenteen osia, jotka suoraan johtavat valtiota ja yhteiskuntaa. Heidän päämerkkinsä on juuri tiettyjen viranomaisten läsnäolo. Ne jaetaan pääsääntöisesti liittovaltion ja alueellisten viranomaisten vaikutusvallan mukaan. Alueelliset elimet voivat puolestaan olla sekä osa julkishallinnon järjestelmää että osallistua paikallisen itsehallinnon rakenteeseen. Paikallista itsehallintoa edustaa useimmissa tapauksissa vain toimeenpaneva hallinto, ts. Sen ainoa tehtävä on osavaltion tai aluetasolla annettujen lakien täytäntöönpano.
