Luovuus kulttuurin osana on sosiaalisen vuorovaikutuksen erityinen muoto. Sen avulla toteutetaan jatkuvuus sosiaalisten ryhmien ja kokonaisten kansakuntien elämässä. Kansantaide, taideteollisuus, käsityöt ovat vain muutamia luovan toiminnan tyyppejä, joiden tarkoituksena on tyydyttää yhteiskunnan hengelliset tarpeet.
Käyttöohje
1
"Luovuuden" käsitteellä on useita näkökohtia, ja siksi se sisältyy monien yhteiskuntaa ja kulttuuria tutkivien tieteenalojen etualueisiin. Luovuus ymmärretään useimmiten yksilölliseksi tai kollektiiviseksi toiminnaksi, jonka aiheena on uusien taiteen muotojen luominen. Luovuuspaletti on epätavallisen laaja, se heijastaa paitsi yhteiskunnan kulttuurielämän piirteitä myös teknisiä innovaatioita.
2
Luovuuden sosiaalisen luonteen ymmärtämiseksi on syytä tutkia syvästi historiaa. Luovan toiminnan muodostumiseen vaikuttivat suuresti väestön elinolojen muutokset ja kaupunkien muodostuminen. Maaseudun työvoiman kanssa murtuneet kaupunkilaiset kääntyivät käsityöhön, joka antoi ainutlaatuisia kulttuurin mestariteoksia. Hyvin usein keskiaikaisten mestareiden tuotteet, jotka löydettiin sovelluksista arkielämässä, erottuivat muotojensa hienostuneisuudesta ja rikkaasta koristeellisesta suunnittelusta.
3
Luovuuden sosiaalinen luonne ilmenee selvästi renessanssin karnevaalikulttuurissa. Joulukuusta, juhlista, tavallisten ihmisten huvituksista tuli osa kansallista kulttuuria, ja ne antoivat syntyä vuosisatojen läpi kulkeneelle erilaiselle kansantaidemuodolle. Massojen kadun luovuus kasvoi kansallisiksi juhlapäiviksi, se myötävaikutti myös teatteritaiteen kehitykseen, jonka sosiaalista merkitystä on vaikea yliarvioida.
4
Kehittyneimmässä sosiaalisessa muodossaan luovuus esiintyy kansanperinteen muodossa. Tämä termi ilmestyi XIX vuosisadan puolivälissä ja alkoi tarkoittaa paitsi runoutta ja kirjallisuutta, myös kansanperinteitä yleisimmässä merkityksessä. Erilaisista folkloreista, mukaan lukien kulttuuriesineiden kompleksit, on tullut tutkimuksen kohde sosiologian ja etnografian puitteissa.
5
Sosiologiat tutkivat yksityiskohtaisesti ja subjektiivisesti luovuuden, sen tiedon ja teknisten välineiden syntymisen ja kehittymisen taloudellisia, ideologisia ja sosiaalisia olosuhteita. Yksi sosiologisen tutkimuksen alueista on luovien aktiviteettityyppien kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen tutkimus, jota pidetään yhtenä johtavana tekijänä etnokulttuuristen perinteiden kehittämisessä.
6
Luovuus sosiaalisena ilmiönä yhteiskunnan globalisaation yhteydessä on edelleen kysyntä, vaikka nykyajan postiteollisessa maailmassa tapahtuu aktiivisia luovan toiminnan tavanomaisten muotojen kulttuurimuutosprosesseja. Vuosituhannen vaihteessa luovuus, jonka kautta tärkeät sosiaaliset toiminnot toteutetaan, on edelleen merkitysmuotoinen tekijä sosiaalisessa elämässä.
