Usko on ihmisen vakuutus siitä, että jossain hänen yläpuolellaan on voimakas ja kattava voima, jolle maailmankaikkeus on alistettu. Mikä tahansa uskonto tässä maailmassa on vain tapa pukea näkymätön kuoreen, yritys tehdä kuva, jota ei voida kuvata konkreettisemmaksi, antaa sille inhimillisiä ominaisuuksia, älykkyyttä ja tunteita.
Tietenkin, laajemmassa merkityksessä, uskontoa voidaan pitää välineenä yhteiskunnan hallinnassa. Mutta jos jätetään huomioimatta historialliset prosessit, joissa papit vaikuttivat elämän maallisiin, taloudellisiin ja poliittisiin näkökohtiin, vain ihmisen sisäinen tunne jää jäljelle. Hengen ja sielun käsite liittyy suoraan uskoon. Monissa opetuksissa, toisin kuin pilaantuva fyysinen kuori, henki on kuolematon. Ihminen pelkää tuntematonta, mikä odottaa häntä viimeisen rivin jälkeen, koska selviytymisvaisto on luonnon oma. Usko antaa henkilölle toivoa, että hänen elämänsä polku ei lopu kehon biologiseen kuolemaan, se auttaa voittamaan fyysisen katoamisen pelon. Henkilön sisäinen yhteys ylin jumaluuteen voidaan rakentaa erilaisille olosuhteille: pelolle, kunnioitukselle, palvelialaiselle palvonnalle, melkein tasa-arvoiselle kumppanuudelle, rakkaudelle. Tällainen monimuotoisuus johtuu siitä, että usko esiintyy eri tavoin ja eri syistä. Joku lapsuudesta kasvatetaan pelossa siitä, että joku mahtava ja kaiken näkevä on rangaistettu ankarasti väärinkäytöksistä. He kertovat jollekin Jumalan armosta ja anteeksiannosta, hänen jatkuvasta hoidostaan maallisille lapsilleen. Toiset tarvitsevat vain "syntipukin", jonka machinaatiot voidaan katsoa johtuvan heidän henkilöllisistä epäonnistumisistaan ja virheistään. Usko on voimakas kannustin sekä innoitetulle toiminnalle että tuomittuun toimimattomuudelle. Tämä on ihmisen yritys määrittää paikkansa maailmankaikkeuden rakenteessa ja antaa merkitys hänen olemassaololleen. Tapa päästä eroon yksinäisyydestä (Jumala on ympärillä, hän on aina paikalla) ja mahdollisuudesta tuntea itsensä merkittävänä hampaana kaikessa luonnossa esiintyvässä vuorovaikutusjärjestelmässä. Tämä on todellinen toivo, että elämä ei ole yksinkertainen biologinen prosessi, vaan osa suurta henkistä sakramenttia.
