Monet ihmettelevät, hyväksyikö Kristus vapaaehtoisesti kuoleman vai lähettikö Isä Jumala hänet. Usein oletetaan, että Isä lähetti Kristuksen. Samanaikaisesti evankeliumi sisältää kaavion Getsemanen rukouksesta, jossa Kristus pyytää Isää Jumalaa, että kärsimyskuppi kulkee Vapahtajan kautta. Ortodoksinen kirkko vastaa kuitenkin muuten esitettyyn kysymykseen.
Ortodoksisessa kristinuskossa esitettyyn kysymykseen annetaan selkeä vastaus. Kristus hyväksyy kärsimyksen vapaaehtoisesti ihmiskunnan pelastamiseksi. Dogmassa on käsitys Kolminaisuuden iankaikkisesta neuvostosta. Tähän sisältyy paitsi neuvoja ihmisen luomisesta, myös kolminaisuuden Jumalan alkuperäinen viesti ihmisen kaatumisesta ja tarpeesta pelastaa tämä kuoleman kautta Pyhän Kolminaisuuden toisen henkilön ristillä.
Evankeliumissa Kristus sanoo suoraan antavansa elämänsä vapaaehtoisesti: "Kukaan ei ota elämääni minulta, mutta minä itse annan sen pois" (Joh. 10, 18). Tämä pyhien kirjoitusten kohta osoittaa selvästi, että Isän Jumalan pakkoa ei ollut suhteessa Vapahtajan uhriin ristillä. Kuten aiemmin mainittiin, ikuinen neuvosto tarjosi alun perin tämän ihmisen pelastuksen tavan.
Getsemanen puutarhan rukoukseen kannattaa selittää seuraava. Kristuksessa oli kaksi jumalallisen ja ihmisen luonnetta. Kristus ihmisenä pelkäsi luonnollisesti kuolemaa. Siksi rukous tulisi ymmärtää ihmisen teoksi. Lisäksi itse ihmiskunnalle Kristuksen kuolema oli myös luonnotonta siinä mielessä, että siinä ei ollut syntiä (se on kuolema, joka on synnin seuraus). Vapahtaja hyväksyy kuitenkin vapaaehtoisesti ruumiillisen kuoleman vertaamalla itseään kaikkiin ihmisiin (paitsi syntiin).
On myös syytä puhua kahdesta tahdosta Kristuksessa (ihmis- ja jumalallinen). Tietyssä paikassa puhutaan juuri ihmisen tahdosta Kristuksessa. On myös syytä huomata, että itse Vapahtajassa ihmisen tahto ei ollut ristiriidassa jumalallisen tahdon kanssa, vaan oli synergistinen jumalallisen tahdon kanssa.
Toinen Raamatun kohta, joka osoittaa Kristuksen vapaaehtoisen kuoleman, on profeetallinen kohta profeetta Jesajan kirjasta, jossa sanotaan: "Kenen minä lähetän ja kuka menee meidän puolestamme? Sitten vastasin, tässä olen! Lähetä minulle!" (6. luku, 8. jae). Tämä paikka on kuitenkin epäsuora vahvistus Kristuksen vapaaehtoiselle kuolemalle (toisin kuin Johanneksen evankeliumin kohta).
Siksi Kristuksen kuolema oli vapaaehtoista. Isä Jumala ei pakottanut Kristusta tekemään tätä.
Toinen kysymys: kenelle risti uhrataan? Ortodoksisessa teologiassa dogmaattisesti oikein mielipide on, että uhraukset tehtiin koko Pyhälle Kolminaisuudelle.
