Kirjailija-laulaja Timofeev Gennady Tarasovich on kansallinen huppari. Hänen laulunsa parantavat edelleen Donetskin asukkaiden sielua. Hän on lähellä todellisuuden tapahtumia - rakkautta läheisiin ihmisiin ja paikkoihin, surua lähtenyt rakkaudesta, monenlaisia ihmisten kohtaloita.
Biografiasta
Timofeev Gennadi Tarasovich syntyi vuonna 1954 Valkovenäjällä. Koko perhe - vanhemmat ja veli - rakastivat musiikkia. Gennady, usein kävelyllä vanhempien kaverien lähellä, kuuli heidän laulavan kitaran mukana. Joskus he pyysivät huolehtimaan työkalusta. Hän otti kitaran, toisti sointuja ja yritti kotona saavuttaa hyvän äänen.
Luova ura
Hän kirjoitti ensimmäisen kappaleen armeijassa ja omistautui sen tytölle, jota hän oli rakastanut 4. luokasta lähtien, mutta pelkäsi tunnustaa. Kun hän palasi, hän meni naimisiin. Joten kappale syntyi - "Mistress of the bar."
Maine tuli, kun hänestä tuli "Toivon kielet" -festivaalin voittaja - "Slaavilainen syksy" -festivaali ja "Afganistanin" laulufestivaali. Julkaissut seitsemän albumia ja kaksi levyä. G. Timofeev on Shakhtar-koripallojoukkueen hymnin ja Shakhtar-jalkapalloseuran Eteenpäin-kappaleen kirjoittaja.
Tunnustuslaulut ja niiden energia
G. Timofeevin teoksesta löytyy eri tyylilajeja, mutta enimmäkseen - chanson-teoksia. ”Syksynainen”, “lilaharu”, “musta torstai”, “palon Mistress” jne. Erottuvat avoimuudesta, tunkeutumisesta. Hän kutsui kohtausta temppeliksi, jossa hänen on helppo kommunikoida ihmisten kanssa. G. Timofeev uskoi, että kappaleessa tärkein asia on energia, joka vaikuttaa sydämeen ja sieluun.
"Treasured field" ja "Old Man Don"
Kappale "Treasured Field" on kuin rukous. Kirjailija näki unessa paikan, jossa ei ole ongelmia, jossa ihmiset elävät rauhallisesti, kuten mehiläiset pesässä. Hän pyytää Jumalaa toivoa, että Jumala kuulee hänet ja auttaa ihmisiä. Kirjailija näkee yhä enemmän tämän unen, jossa hän yrittää päästä Herran puolelle, koskettaa vaatteitaan ja purskahti kyyneliin. Tämä unelma haalistumattomasta kentästä on hänelle toivoa rauhallisesta elämästä.
Koska tärkeintä lähisukulaista kutsuttiin antiikissa, kirjoittaja nimeltään “The Old Man Don” nimitti kappaleen mahtavasta joesta. Todennäköisesti jokaisella niin upeaan jokeen nähden on halu kumota häntä kohti. Hän suojasi vihollisilta, mutta oli hiljainen ystävilleen. Täällä syntynyt muistaa häkkinsä ja kuinka hänen isänsä ja kassakaverinsa toivoivat Donille, hänen sivujoki Osseredille ja Pavlovskin kaupungille hei.
"Valkoinen hanhi" ja "Hyvä ei-mitään-poika"
Laulu "Valkoinen hanhi" hätätilanteesta - baarien takana. Hän näkee vapaat linnut lentävän johtajan vahvan välittävän siipin alla. Hanhet palasivat kotimaahansa, mutta henkilölle, josta kaikki kääntyivät pois, oli määrätty erilainen kohtalo. Hän on jo harmaatukkainen ja on jo kauan tottunut "kuoleman henkeä". On hyvä, että hän, kuten kaikki ihmiset, näkee näiden kauniiden lintujen lennon, paluun kotimaahansa.
Mies, ”paha kaveri”, kaukaisissa maissa sijaitsevan saman nimen kappaleen sankari, joka saattue vartioi, muistuttaa äitinsä. Hän pyytää häntä olemaan pilkamatta häntä kirjeiden puutteen vuoksi, ja hänen rukouksensa täyttävät hänet hänen elämänsä hengenvetoon. On katkera myöntäminen, että hän on huono poika. Hänellä on vain yksi halu - lämmittää itseään, kuten lapsuudessa, äitinsä sylissä. Joka päivä miehen ajatukset äitinsä kanssa. Hän pyytää häneltä anteeksiantoa ja todella haluaa hänen odottavan häntä. Loppujen lopuksi hän ei lopettanut rakastaa häntä.
Laulu palkatusta tappajasta ja käärmeestä
Tunnustuslaulu. Esitetään ensimmäiselle henkilölle. Laulaja oli huolissaan Vlad Listjevin, Aleksandr Me: n, Dmitri Kholodovin murhasta ja onnistui paljastamaan kauhean henkilön uskon. Kirjailija antaa hänelle mahdollisuuden pelastukseen: tappaja itkee unessa. Ehkä hän silti pelastaa sielunsa.
Laulu "Snake" osoittaa tytön kohtalon - olla ristiinnaulittu tornin navalla, jossa hän esiintyy. Kaikki häntä katselevat miehet ovat levottomia, hämmentyneitä, hänen nuoren ja kauniin ruumiinsa kantamat. Ja kirjailijalla, joka katsoo häntä ja esittelee hänet käärmeenä, on sydän kipu.
