Neuvostoliiton sosialismin perusteiden rakentaminen tapahtui useassa vaiheessa. Kappaleellisten suhteiden jäännösten tuhoamiseksi proletariaattivaltio aloitti yritysten kansallistamisen ja jatkoi sitten tuotannon teollistumista ja maatalouden uudistamista. Maaseudun kollektivisointiprosessi viime vuosisadan 30-luvulla aiheutti ilmiön, jota kutsuttiin "käytöstä poistamiseksi".
Ketkä ovat nyrkit?
Kollektivisointi mahdollisti aikaisempien taloussuhteiden radikaalin hajoamisen maataloudessa. Se oli tarpeen poistaa vanhentuneiden suhteiden jäänteet kylässä, ja se oli myös tarpeen täydentää valtion talousarviota. Ilman tätä oli mahdotonta toteuttaa nopeaa ja laaja-alaista teollistumista Neuvostoliiton osavaltiossa. Kollektivisoinnin ydin oli siirtyminen yksilöllisestä viljelystä kollektiiviseen viljelyyn.
Vallankumouksen ja sisällissodan läpi käyneen maan aiemmasta kapitalistisesta järjestelmästä säilyivät vahvat talonpoikaistilat, joissa palkattujen työntekijöiden työvoimaa käytettiin suhteellisen laajasti. Tällaisten maatilojen päälliköitä kutsuttiin 1800-luvun lopulta lähtien nyrkkinä Venäjällä. Neuvostoliiton valtio asetti paikallisille toimeenpanoelimilleen tehtäväksi hävittää armottomasti kulakat, koska tämän yhteiskunnallisen kerroksen olemassaolo esti hyväksikäytön lopettamisen kokonaan.
Neuvostoliiton kulakit rinnastettiin porvaristoon, joka, kuten monet tietävät poliittisen lukutaidon perusteella, tekivät äärettömän omaisuutensa työväenjoukkojen armottoman saalistavan hyväksikäytön kautta. Niin kauan kuin kapitalististen suhteiden keskukset pysyivät maaseudulla, sosialismin voitosta ei voitu puhua. Tällainen oli Neuvostoliiton kylissä puhjenneiden sortotoimien ideologinen perusta.
