Ennen perestroikaa Neuvostoliitto oli luultavasti merkittävin aika Neuvostoliiton kansalaisten elämässä - pysähtymisen aikakausi. Monet vanhemmat ihmiset, joilla on nostalgia, muistavat nyt tuon ajan - ole kovinkaan ruokittu, mutta melkein huoleton nykypäivään verrattuna.
Käyttöohje
1
"Kehittyneen sosialismin ajanjakso", jota Neuvostoliitossa kutsuttiin virallisesti pysähtymisen aikakaudeksi, ei ollut niin huoleton kuin monille näyttää nyt. Suurimman osan väestön erittäin alhaiset palkat ja korkealaatuisten kulutushyödykkeiden ja elintarvikkeiden puute lisäsivät voideen erittäin suuren kärpäsen sosialistiseen hunajatynnyriin.
2
Siitä huolimatta noina vuosina elämässä oli monia myönteisiä puolia. Ensinnäkin elämä lamaantuneina vuosina oli erittäin rauhallista. Ei ollut rikollisuutta. Eli hän ei ole ollut poissa täysin, mutta lehdistössä he mieluummin olivat hiljaa hänestä. Puolueideologien mukaan Neuvostoliiton rikollisuutta pidettiin kapitalistisen mauton jäännöksenä. Ja monet Neuvostoliiton ihmiset uskoivat siihen helposti. Todellakin, oli melkein turvallista kävellä kaupungin kaduilla yöllä, ja veriset maniakit ja muut murhaajat olivat piilossa huolellisesti yhteiskunnasta. Samasta syystä Neuvostoliitossa ei ollut ihmisen aiheuttamia katastrofeja.
3
Ja Neuvostoliitossa paljon oli ilmaista.
4
Sairaanhoito oli Neuvostoliitossa täysin ilmaista ja lääkkeet olivat erittäin halpoja. Hyvien, etenkin maahantuotujen lääkkeiden, ostaminen oli kuitenkin erittäin ongelmallista.
5
Neuvostoliiton koulutusjärjestelmää pidettiin yhtenä maailman parhaista. Se oli myös ilmainen. Mutta voidakseen mennä opiskelemaan arvostettuun yliopistoon, Neuvostoliiton hakijoilla oli joko oltava korkean tason vanhemmat tai annettava huomattavia lahjuksia. Ja Keski-Aasian tasavalloissa lahjusjärjestelmä oli olemassa melkein kaikissa yliopistoissa ja se laillistettiin.
6
Valtionvapaa asuminen vallitsi Neuvostoliitossa. Oli kuitenkin myös osuuskuntia ja yksityisiä asuntoja. Jokaisella Neuvostoliiton kansalaisella, joka piti parantaa elinolojaan, oli oikeus saada asunto ilmaisissa olosuhteissa. Toinen asia on, että tätä varten oli tarpeen puolustaa pitkä jono. Joskus hänen toimikautensa saavutti kaksi vuosikymmentä. Ihmiset, jotka halusivat nopeuttaa tätä prosessia, solmivat asunto-osuuskuntia. Mutta osuuskunnan rakentamiseksi oli välttämätöntä laittaa useita yksinkertaisen insinöörin tai opettajan vuosituloja.
7
Ruoan tarjonta Neuvostoliiton väestölle oli erittäin epätasaista. Rikkaimpia menestyneimpiä olivat Moskovan ja Leningradin kaupungit. Vaikeina vuosina Moskovan ruokakauppaa pidettiin hyvänä, jos sen hyllyillä oli tuoretta lihaa ja siipikarjaa, 2-3 lajikea keitetyt makkarat, pari lajike tuoretta jäädytettyä kalaa, voita, smetanaa, munia, suklaita, olutta ja appelsiineja. Mutta monissa, jopa Moskovan kaupoissa, tämän tuotevalikoiman tuotteita oli vain tiettyinä vuorokauden aikoina, ei päivittäin. Venäjän maaseudulla ruokatilanne oli paljon huonompi: liha kuponkeilla, makkara lomalla. Mutta melkein kaikki tuotteet olivat korkealaatuisia ja erittäin halpoja.
8
Kotimaisen tuotannon teollisuustuotteet olivat erittäin harvinaisia huonolaatuisina. Siksi tuontia pidettiin korkeana arvostuksena. Tuodut tavarat olivat arvokkaita, usein mielettömän kalliita, mutta silti hullun kysynnän mukaisia.
9
Neuvostoliiton ideologit, osoittaen sosialistisen järjestelmän paremmuuden kapitalistiseen järjestelmään, painottivat jatkuvasti, että lännessä raha on kaikkea ja Neuvostoliitossa on muita, paljon suurempia inhimillisiä arvoja. Ja todellakin, raha neuvostoliittolaisille ei ollut mitään verrattuna räikeään. Hyödyllisten suhteiden läsnäolo esimerkiksi kaupan ja ruokailun aloilla avasi todellisen pääsyn sosialistisiin tuotteisiin.
