1800-luku antoi maailmalle monia nerokkaita keksintöjä ja taideteoksia. Keksittiin saksofoni, ilmalaiva, pastörointi, sähköhitsaus, vaunut ja paljon muuta. Tänä aikakautena Dostojevski, Tolstoi, Dumas ja Hugo loivat. 1800-luvun veriset tapahtumat - Napoleonin sodat, Yhdysvaltojen sisällissota, Venäjän ja Turkin väliset taistelut vaativat paljon ihmishenkiä.
Käyttöohje
1
Aatelin elämä
Keinojen ulkopuolinen olemassaolo toi valaistuneiden maiden aateliset velkariippuvuuteen. Monet menivät rikki ja löysivät surkean tilan. Edellisten vuosisatojen vakiokohdat ja juhlat vaikuttivat merkittävästi monien sukujen hyvinvointiin. Mutta tämä ei tarkoita, että XIX vuosisadalla pallot ja matkat salonkeihin lakkasivat. Ne aateliset, joilla oli varaa viettää onnellisina, jatkoivat tyylikkään elämäntyyliä. Ne, joilla ei ollut omaisuutta, ottivat lainoja, yrittivät lyödä jättipotin pelaamisessa tai vain menivät kaukaisille maille rahaa ja mainetta varten. Sotilaallinen toiminta ympäri maailmaa suosi tätä.
2
Kauppiaat ja porvaristo XIX vuosisadalla
Nämä kartanot rakensivat pääomansa niin nopeasti, että alkoivat vähitellen siirtää aatelistoa johtavista tehtävistä maailmassa. Rautateiden rakentaminen, uusimpien keksintöjen, tehtaiden ja tehtaiden käyttö rikastutti suuresti näitä nouveau-rikkauksia. Toisin kuin aateliset, porvariston edustajat eivät kiirehtineet hemmotella ihottumamenoja. Saatu pääoma kasvoi. Kaikki ei tietenkään myöskään ollut täällä niin sujuvaa - toisinaan uusilla yrityksillä oli taipumus menettää konkursseja jättäen niiden perustajat rahattomiksi.
3
1800-luvun talonpoikia ja työntekijöitä
Teollisuuden kasvun aikakaudella on tapahtunut suuri väestönpoisto kylistä kaupunkeihin. On syytä huomata, että useimmissa tapauksissa talonpoikien elämä on parantunut. Maaorjuus poistettiin Venäjällä, minkä ansiosta maaseudun ihmiset pystyivät työskentelemään itselleen. Nahkakenkästä peräisin olevat talonpojat muuttuivat saappaiksi, varakkaat voivat itse palkata työntekijöitä.
Kaupunkien osalta vaikeat työolot ja huono elämä olivat yleisiä työntekijöille. Piti usein asua kasarmissa, työskennellä 14 tuntia, kuolleisuus oli merkittävä. Siitä huolimatta yhä useammat kyläläiset mieluummin menivät kaupunkeihin etsimään onnea. Lukutaito kasvoi.
