Yli puolen vuoden ajan Venäjällä, duuman viimeksi kuluneiden edustajavaalien alkamisesta lähtien, oppositio järjestää useita protestointia. Heidän apoteoosinsa on ns. "Miljoonien maaliskuu", eli kulkueet, joiden aikana oppositio odottaa vievänsä valtavan määrän kannattajiaan kaduille. Ja vaikka näiden marssien laajuus ei edes vastaa etäältä suurta nimeä, oppositiojohtajat vakuuttavat: "Kansalaiset tukevat meitä."
Jokaisen maan oppositio haluaa tulla vaikutusvaltaisemmaksi, houkutella uusia tukijoita ja saada valtaa. Tämä on ymmärrettävää ja luonnollista. Venäjän nykyinen oppositio haluaa myös tulla voimakkaammaksi ja vaikutusvaltaisemmaksi. Selkeän ja selkeän ohjelman sijasta se esittää kuitenkin vain iskulauseita: “Venäjä ilman Putiniä” ja “Venäjä ilman EdRaa” (ts. Ilman puoluetta “Yhtenäinen Venäjä”). Tietysti Venäjän nykyiselle presidentille V.V. Putinia voidaan kohdella eri tavalla, häntä vastaan voidaan esittää vaatimuksia. Ei ole epäilystäkään siitä, että Yhtenäinen Venäjä -puolue, jonka hän on johtanut useita vuosia, on menettänyt entisen suosionsa. Samoin on selvää, että viime joulukuun vaaleissa kaikkien tasojen viranomaiset käyttivät täysimääräisesti hallinnollisia resursseja Yhtenäisen Venäjän tukemiseen. Tämä aiheutti melko ymmärrettävän tyytymättömyyden monien venäläisten keskuudessa. Oppositio haluaa saada aikaan rauhanomaisen hallinnon vaihdon Venäjän federaatiossa ja varmistaa oikeudenmukaiset vaalit.
Tätä ei kuitenkaan voida kiistää sitä, että VV Putin voitti Venäjän presidentinvaalit suurella etulla, kaukana lähimmäisestä kilpailijastaan. Ja vaikka ottaisitkin huomioon mahdolliset rikkomukset äänestyksessä ja tulosten laskennassa, hänen voitto on kiistaton. Näin ollen kansan tahdon tulokset on hyväksyttävä täysin niiden demokraattisten periaatteiden mukaisesti, joihin oppositiojohtajat ovat vakuuttaneet.
Siitä huolimatta oppositio väittää edelleen, että vaalit olivat epäoikeudenmukaisia, tavaroita. Ja he kutsuvat silti mielenosoituksia iskulauseen: "Venäjä ilman Putiniä!" Samalla ilman laajalle ihmisjoukolle ymmärrettävää ohjelmaa, jonka toteuttaminen auttaisi nostamaan venäläisten elintasoa ja voittamaan negatiiviset ilmiöt.
Koska oppositiojohtajat eivät vain nautti Venäjän suurimman osan tuesta, eivätkä myöskään piilota tosiasiaa, että he saavat rahoitusta ulkomaisista lähteistä, on erittäin kyseenalaista, että heitä ajaa huolta demokraattisista arvoista ja huolenpito tavallisten venäläisten tarpeista. Ehkä hän yrittää nostaa luokitustaan.
