Toisen maailmansodan päättyminen ei tarkoittanut, että vihamielisten poliittisten voimien välinen vastakkainasettelu lakkasi. Päinvastoin, voiton jälkeen natsi-Saksasta luotiin edellytykset vastakkainasetteluun kapitalistisen lännen ja kommunistisen idän välillä. Tätä vastakkainasettelua kutsuttiin kylmäksi sotaksi ja se kesti Neuvostoliiton romahdukseen saakka.
Kylmän sodan syyt
Mikä oli syynä niin pitkälle "kylmälle" vastakkainasettelulle lännen ja idän välillä? Amerikan yhdysvaltojen edustaman yhteiskuntamallin ja Neuvostoliiton johtaman sosialismin välillä oli syviä ja ratkaisemattomia ristiriitoja.
Molemmat maailman valtiot halusivat vahvistaa taloudellista ja poliittista vaikutusvaltaansa ja tulla maailmanyhteisön kiistattomiksi johtajiksi.
Yhdysvallat oli erittäin tyytymätön siihen, että Neuvostoliitto oli vahvistanut vaikutuksensa useisiin Itä-Euroopan maihin. Nyt alkoi hallita kommunistista ideologiaa. Lännen reaktiopiirit pelkäsivät kommunististen ideoiden tunkeutuvan edelleen länteen ja muodostunut sosialistinen leiri voisi kilpailla vakavasti kapitalistisen maailman kanssa taloudellisella ja sotilaallisella alueella.
Kylmän sodan alkaessa historioitsijat pitävät englantilaisen johtavan poliitikon Winston Churchillin puhetta, jonka hän piti Fultonissa maaliskuussa 1946. Churchill varoitti puheessaan länsimaista virheitä puhumalla suoraan lähestyvästä kommunistisesta vaarasta, jonka edessä on tarpeen yhdistyä. Tässä puheessa esitetyistä säännöksistä tuli tosiasiallinen kehotus Neuvostoliiton vastaisen kylmän sodan puhkeamiselle.
Kylmä sota
Kylmässä sodassa oli useita huipentumia. Yksi niistä oli useiden länsivaltioiden allekirjoittama Pohjois-Atlantin sopimus, Korean sota ja ydinaseiden testaaminen Neuvostoliitossa. Ja 60-luvun alkupuolella maailma tarkkaili huolestuneena ns. Karibian kriisin kehitystä, joka osoitti, että kahdella suurvallalla on niin voimakkaita aseita, että mahdollisessa sotilaallisessa vastakkainasettelussa ei tule voittajia.
Tietoisuus tästä tosiasiasta johti poliitikot ajatukseen, että poliittinen vastakkainasettelu ja aseiden rakentaminen olisi saatettava hallintaan. Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen halu vahvistaa sotilaallista voimaansa johti valtavaan budjettimenoon ja heikensivät molempien valtioiden taloutta. Tilastot osoittivat, että molemmat taloudet eivät kyenneet jatkamaan asekilpailun vauhtia, joten Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton hallitukset tekivät lopulta sopimuksen ydinaseiden vähentämisestä.
Mutta kylmä sota ei ollut kaukana. Hän jatkoi informaatiotilassa. Molemmat valtiot käyttivät aktiivisesti ideologisia laitteitaansa heikentääkseen toistensa poliittista valtaa. Provokaatioita ja kumouksellisia toimia käytettiin. Kumpikin osapuoli yritti esitellä sosiaalisen järjestelmänsa etuja voittajavalossa samalla kun hellitti vastustajan saavutuksia.
