Tila ja aika ovat filosofian pääkategoriat. Liikekäsityksen ohella ne liittyvät suoraan olemisen objektiivisiin ominaisuuksiin. Ensimmäiset ideat ajan ja tilan luonteesta syntyivät antiikista, kun ihminen kokenut ympäröivän maailman.
Käyttöohje
1
Arkielämässä ihminen ymmärtää tilaa ja aikaa kirjaimellisesti ja intuitiivisesti, riippumatta näiden käsitteiden filosofisesta sisällöstä. Kokeneet ihmiset tietävät, että kaikilla aineellisilla esineillä on fyysiset mitat ja laajuus. Päivän ajanmuutos ja kausiluonteiset luonnonmuutokset ovat jo kauan osoittaneet ihmiselle, että kaikilla tapahtumilla on tietty kesto.
2
Filosofisen tiedon tulon ja kehityksen myötä suhde ajaan ja tilaan alkoi muuttua. Jotkut ajattelijat, kuten Epicurus ja Democritus, pitivät näitä luokkia itsenäisenä olemassaolon perustana, joka voi olla olemassa aineesta riippumatta ja sen ulkopuolella. Nämä filosofit olettivat, että aineen, tilan ja ajan välillä on samat suhteet kuin yksittäisten aineiden tai elementtien välillä.
3
Toisen näkökulman pitivät Aristoteles ja Leibniz. Nämä filosofit pitivät aikaa ja tilaa yhtenä suhteellisuusjärjestelmänä, jossa heidät määrittelevät maailman muodostavien aineellisten esineiden vuorovaikutukset. Tällaisen vuorovaikutusjärjestelmän ulkopuolella, ajasta ja ajasta tuli tyhjiä abstraktioita, joilla ei ollut itsenäistä sisältöä.
4
Avaruus, modernin tieteen näkökulmasta katsottuna, on aineen rakenteellinen ominaispiirte, sen olemassaolon tapa ja muoto. Avaruus on moniulotteinen luokka. Termejä "laajennus" ja "äärettömyys" käytetään usein siihen liittyen. Filosofiassa avaruusluokalla on merkitystä vain siltä osin kuin aineellinen maailma voidaan rakentaa.
5
Aika on toinen aineen olemisen muoto. Se näkyy filosofiassa tapa, jolla aineelliset esineet ja ilmiöt voivat muuttua. Termejä "kesto", "virtaus", "kurssi", "menneisyys", "nykyinen" ja "tulevaisuus" käytetään laajasti aikakategorian kuvaamiseen. Nykyaikainen fyysinen ja filosofinen tieto viittaa siihen, että ajalla on suuntauksen ja peruuttamattomuuden ominaisuudet.
6
Albert Einsteinin ehdottaman suhteellisuusteorian käyttöönotto tieteeseen antoi mahdollisuuden selventää ajan ja tilan filosofisten luokkien sisältöä. Kävi ilmi, että ne ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa ja aineen jatkuvaan liikkeeseen muodostaen yhden ja jakamattoman avaruus-aika-jatkumon. Suhteellisuusteorian päätelmien mukaan aika ja tila voivat olla olemassa vain aineellisen maailman ominaisuuksina, ja niiden ominaisuudet määräytyvät painovoimien avulla.
