Ainoa J.D. Salingerin vuonna 1951 kirjoitettu "Ruisin sieppari" on mielenkiintoinen ainakin siksi, että se oli yksi kritisoituimmista ja kielletyimmistä 1900-luvulla. Ja päähenkilön, teini-ikäisen, nimestä Holden Caulfield, tuli tuon ajan amerikkalaisten nuoren sukupolven epäkonformismin symboli.
![Image Image](https://images.culturehatti.com/img/kultura-i-obshestvo/88/kniga-dzheroma-selindzhera-nad-propastyu-vo-rzhi-syuzhet-i-otzivi.jpg)
yhteenveto
Holdenin itsensä puolesta toimittama kertomus alkaa koulun lopettamisesta akateemisen epäonnistumisen vuoksi. Pelko hänen vanhempiensa reaktiosta ensimmäiseen karkottamiseen saa hänet lopettamaan New Yorkissa matkalla kotiin. Siellä hän vietää tarkoituksella vapaa-ajallaan, tapaa tyttöystäväänsä, tutustuttaa monenlaisiin ihmisiin, aina kahdesta nunnasta prostituutioon.
Matkalla teini-ikäinen jakaa muistojaan menneisyydestä, perheestä, ajatuksistaan yhteiskunnan rakenteesta. Caulfieldin ajatusten kautta, jotka on kuvattu melko kaoottisella ja toisinaan töykeällä kielellä, on selvästi nähtävissä sisäinen kriisi, joka on tekemisissä teini-ikäisen sielussa. Haluttomuus kasvaa, hyväksyä vääriä moraalistandardeja, erimielisyys ulkomaailman kanssa on huipussaan, ja Holden päättää yksinkertaisesti paeta ongelmista menemällä länteen.
Hän kuitenkin saapuu kotiin ottamaan rahaa ja jättämään hyvästit nuoremmalle sisarelleen. Mutta pieni Phoebe toistaa veljensä käytöksen ilmoittaen, että hän lopettaa koulunsa ja menee hänen kanssaan. Päähenkilö pakotetaan ensimmäistä kertaa osoittamaan järkevyyttä ja varovaisuutta. Hän luopuu maksimalistisesta kiellostaan kaikkeen ja vakuuttaa sisarensa jäämään.
Maailmankuuluista huolimatta romaanista ei koskaan tehty elokuvaa, koska D. Salinger kieltäytyi käsittelemään elokuvaa sen jälkeen, kun vuonna 1949 julkaistiin yksi hänen tarinoistaan perustuva elokuva. Jopa Steven Spielberg kieltäytyi.
Päähenkilön alkuperäisen tunnustuksen pääteema on etsiminen itselleen teini-ikäisestä maailmasta, ei piilotettuja motiiveja, kaikki on yksinkertaista, kuten lapsen ajatukset. Olemme todistamassa siirtymistä näennäisestä kyynisyydestä, maksimalismista ja itsekeskeisyydestä vastuuntarpeen ymmärtämiseen.