Poltavan taistelu on yksi pohjoisen sodan tärkeimmistä taisteluista. Se tapahtui 27. kesäkuuta (Julianin kalenterin mukaan) vuonna 1709, muutaman kilometrin päässä Poltavan kaupungista. Taistelukentällä tapasi Venäjän armeija, jota johti Pietari I, ja Ruotsin armeija, jota johti Kaarli XII.
Siirtymisen jälkeen "uuteen tyyliin" vuonna 1918 oli sekaannusta monien päivämäärien kanssa, mukaan lukien Poltavan taistelun päivä. Vuodesta 1918 vuoteen 1990 uskottiin tapahtuneen 8. heinäkuuta. Monien tällä välin päivättyjen historiallisten lähteiden mukaan Poltavan taistelu tapahtui kuitenkin päivänä, jolloin Sampsonius muistetaan muukalaisena, toisin sanoen 10. heinäkuuta. Hän oli tämän taistelun pyhimys. Myöhemmin pyhien kunniaksi rakennettiin kirkko, joka seisoi nykyäänkin. Siksi on oikeampaa pitää päivämäärää 10. heinäkuuta 1709 päivänä, jolloin Venäjän armeija voitti ruotsalaiset Poltavan lähellä.
Ruotsin valta oli XVII vuosisadan lopulla yksi tärkeimmistä armeijan voimista Euroopassa. Mutta nuori kuningas jatkoi armeijansa vallan rakentamista, solmi liittouman Englannin, Ranskan ja Hollannin kanssa ja varmisti siten tukensa sodan sattuessa.
Monien valtioiden hallitsijat eivät pitäneet Ruotsin hallitsevasta asemasta Itämerellä. Sachsen, Tanskan ja Norjan kuningaskunta ja Venäjä pelkäsivät aggressiivisuutensa ja satamansa suunnitelmia vapauttaa ruotsalaiset vallasta Baltiassa muodostivat Pohjois-unionin, joka julisti sodan Ruotsin valtaan vuonna 1700. Useiden tappioiden jälkeen tämä koalitio kuitenkin hajosi.
Voitettuaan Narvan lähellä, jossa Venäjän armeija kärsi suuria tappioita ja antautui, Kaarli XII päättää valloittaa Venäjän. Keväällä 1709 hänen joukkonsa piirittivät Poltavan täydentääkseen määräyksiään ja avatakseni hyökkäyksen Moskovaan. Mutta kaupungin varuskunnan sankarillinen puolustus Ukrainan kasakkojen ja ratsuväen A.D. tuella. Ruotsalaiset pidättivät Menšikovin ja antoivat Venäjän armeijalle mahdollisuuden valmistautua ratkaisevaan taisteluun.
On syytä huomata, että Mazepan pettämisestä huolimatta Ruotsin joukkojen lukumäärä oli alempi kuin Venäjän. Kuitenkaan tämä tosiasia eikä ampumatarvikkeiden ja ruoan puute pakotti Kaarlia XII luopumaan suunnitelmista.
Pietari I määräsi 26. kesäkuuta kuuden vaakasuuntaisen uudistuksen rakentamisen. Ja käski myöhemmin rakentaa vielä neljä, kohtisuorassa ensimmäiseen. Kaksi heistä ei ollut vielä valmis, kun ruotsalaiset aamunkoitteessa 27. kesäkuuta aloittivat hyökkäyksensä. Muutamaa tuntia myöhemmin ratsuväen kärkipaikka Menšikov heitti takaisin Ruotsin ratsuväen. Mutta venäläiset menettivät edelleen kaksi linnoitustaan. Pietari I käski ratsuväen vetäytyä uusintakuoppien ulkopuolelle. Ruotsalaiset joutuivat taaksepäin vetäytymisen takia tykistön ristiin. Taistelujen aikana useat ruotsalaiset jalkaväkijoukot ja ratsuväen laivueet katkaistiin omilta ja vangittiin Poltava-metsään Menshikovin ratsuväen avulla.
Taistelun toinen vaihe oli pääjoukkojen taistelu. Pietari rakensi armeijansa 2 riviin ja ruotsalainen jalkaväki riviin vastapäätä. Laukauksen jälkeen oli aika taistelu kädestä käteen. Ruotsalaisten vetäytyminen alkoi pian ja muuttui surkeksi. Kuningas Charles XII ja petturi Mazepa onnistuivat pakenemaan, ja loput armeijas antautuivat.
Poltavan taistelu heikentää Ruotsin sotilaallista voimaa, määritteli pohjoisen sodan lopputuloksen ja vaikutti Venäjän sotilasasioiden kehitykseen.
