Liivinprosessori oli Teutonikunnan itsenäinen haara ja yksi Liivin valaliiton jäsenistä vuosina 1435-1561. Ritarikunnan täydellinen nimi on Liivin Kristuksen ritarien veljeskunta. Mestari hallitsi käskyä ja harjoitti loputtomia sotia.
Liivinrenkaat olivat saksalaisia sotilaspoliittisia järjestöjä, ja ne perustuivat Liivinmaan maihin - missä Latvia ja Viro sijaitsevat nyt.
Tilauksen muodostuminen
Liivinprosessin historia alkoi vuonna 1217, kun Tanskan kuningas Waldemar II perusti Viron maihin Revel-linnoituksen (nyt Tallinnan kaupunki sijaitsee täällä). 13 vuoden kuluttua osa Viron maista siirtyi Saksan miekkamiehille, joka perustettiin vuonna 1202 Riiassa. Vogit ja komentajat hallitsivat Miekkamiesten vaikutusvaltaan kuuluvalla alueella. Valloitetut maat jaettiin katolisen papiston ja Ritarin ritarien keskuudessa. Ritarien pitämisen taakka lepää paikallisella väestöllä. Myöhemmin Ritarikuntaa kutsuttiin Livoniaksi liivien kunniaksi - tällä alueella asuneille balttilais-suomalaisille. Muodollisesti Liivin ordin oli Saksan keisarin ja paavin alaisena.
Rakenne ja johtaminen
Määräyksen muodostavat ihmiset jaettiin kolmeen suureen ryhmään. Palvelevat veljet olivat käsityöläisiä ja oravia, pappiveljet olivat papistoa ja ritarin veljet olivat sotureita. Liivinritarin ritari voidaan erottaa valkoisella vaivalla, joka kuvaa miekkaa ja punaista ristiä.
Määräyksen kärjessä oli Mestari (maanpäällikkö), vastaavasti teutonikunnan kanssa, jota hallitsi iso mestari. Ritarin veljet valitsivat ritarikunnan päällikön ja suorittivat valvontatehtäviä. Hänen sanansa nähtiin käskynä. Itse teutonilainen mestari ei koskaan tullut Liiviaan, haluamatta loukata paikallista autonomiaa. Hän mieluummin lähetti suurlähettiläänsä sinne. Ensimmäinen Liettuan ritarikunnan päällikkö oli Hermann von Balk, jolla oli jo tuolloin kryoottimestarin päällikkö. Viimeinen Liivin orden maaherra oli Gotthard Ketler. Vuonna 1559 hän teki sopimuksen Puolan kuninkaan kanssa ja siirsi Ritariin kuuluvat alueet Liettuan ja Puolan protektoraatiolle.
