On olemassa monia reseptejä, jotka osoittavat, kuinka muistoillallisia järjestetään oikein. Joillakin heistä on oma perustelu kristinuskossa, toisilla vieraat ovat ortodoksisen ihmisen maailmankatsomuksessa.
Yksi muistojuhliin liittyvistä perinteistä on ruoka syöminen muistopöydässä yksinomaan lusikoilla. Usein voit kuulla ilmaisuja, joiden mukaan haarukat ovat ehdottomasti kiellettyjä syömään hautajaistoimissa. Tällä käsityksellä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä ortodoksisen muistojuhdan merkityksen kanssa, joten kirkko ei kieltä haarukoiden käyttöä muistoaterialla.
On syytä selvittää, mistä perinne, jonka mukaan haarukoita ei käytetä hautajaisissa, tuli. Usein tällaisen mielipiteen kannattajat eivät itse pysty antamaan selvää vastausta. Tältä osin voidaan tehdä joitain ehdotuksia. Joten historiallisesti haarukoita ei käytetty hautajaishuoneiden aikana. Tämä ei kuitenkaan johdu mistään uskonnollisista määräyksistä, vaan siitä, että haarukoita ei sellaisenaan ollut vanhaan aikaan. Voit tarkastella tätä asiaa kotitaloudesta. Esimerkiksi haarukat eivät ole toivottavia, koska ne ovat teräviä esineitä, jotka voivat vahingoittaa henkilöä. Heidät jätettiin muistomerkkipöydän ulkopuolelle, jotta ihmiset eivät perinnön jakamisen aikana satuttaisi toisiaan vihaisesti. Näillä selityksillä ei ole mitään tekemistä ortodoksisen kulttuurin kanssa. On vaikea kuvitella todellista ortodoksisen muistoksi veristä joukkomurhaa. Jos katsot, niin ei itse pistoke ole "paha", vaan henkilö, joka harjoittaa väkivaltaa. Tällaisten käsitteiden mukaan ehdottomasti mikä tahansa aihe voidaan kieltää, mutta kirkko ei tässä mielessä saavuta hulluutta.
Jotkut pitävät haarukoita muistutuksena demonisista kolmijoista, mikä osaltaan näkee haarukan demonisena aiheena. Mutta tällä käsityksellä ei pitäisi olla paikkaa ihmisen tietoisuudessa. Jos demonien keskuudessa on epäsuoria viitteitä oikeudenkäyntien tai muiden terävien ”työkalujen” läsnäolosta, niin se on ymmärrettävä ei puhtaasti aineellisesti, mutta kuvitteellisesti. Tämän valossa on täysin väärin siirtää tällaisia ideoita maailmaan, kieltämällä täysin sopivan esineen käyttö ruuan syömiseen.
Siksi haarukoiden käytöstä ei ole mitään huolta. Ortodoksisen ihmisen ei tarvitse keskittyä tällaisiin käytäntöihin, vaan muistion ytimeen, joka koostuu kuolleen muistamisesta, rukouksesta häntä varten ja hyvien tekojen tekemisestä kuolleiden muistoksi.
