Yhdessä planeetan tunnetuimmista etsijöistä, Sherlock Holmes, oli paljon riippuvuuksia. Hän tutki innokkaasti monimutkaisia tarinoita, pystyi työskentelemään tunteja improvisoidussa kemiallisessa laboratoriossa, harjoitti nyrkkeilyä, ampui tarkasti pistoolista. Etsintähetkellä etsivä suostui soittamaan suosikki soitinta - viulua.
Käyttöohje
1
Sherlock Holmes on fiktiivinen kirjallinen hahmo, joka syntyi Arthur Conan Doylen mielikuvituksen voimasta. Kirjailija omistautui yli viisikymmentä tarinaa ja neljä tarinaa sankarinsa seikkailuihin. Suurimpaan osaan kuuluisan Lontoon detektiivin tarinoita seuraa hänen ystävänsä ja elämäkerran tohtori Watson, joka venäläisten kääntäjien ja elokuvantekijöiden kevyellä kädellä muuttui Watsoniksi. Lääkärin muistiinpanoista lukija oppii myös Holmesin musiikillisista riippuvuuksista.
2
Kuuluisa etsivä on epätavallinen ja salaperäinen henkilö. Kun hän tapasi ensimmäisen kerran tulevan kumppaninsa, tohtori Watson ihmettelee useita päiviä, kuka hänen kämppiksensä todella on. Hän ei näytä tutkijalta, vaikka hän perustaa kemiallisia kokeita. Hänellä on käytössään joukko pääavaimia, mutta Holmes ei myöskään sovellu rikollisyhteisön johtajan rooliin. Sherlock Holmesin kyky soittaa musiikkia johtaa Watsonin pysähtymiseen. Vain muutama päivä tapaamisen jälkeen lääkäri huomasi, että Sherlock Holmes on väsymätön taistelija rikollisuutta vastaan.
3
Lähempänä Holmesin tapaamista Watson on yllättynyt huomatessaan, että lahjakas etsivä soittaa viulua erinomaisesti. Tämä soitin ei sovi muihin Sherlock Holmes-riippuvuuksiin. Watson on vakuuttunut siitä, että etsivällä on poikkeukselliset henkiset kyvyt, erinomainen logiikan tuntemus ja deduktiivinen menetelmä monimutkaisimpien tarinoiden tutkimiseksi. Miksi sitten hän ei rakenna esimerkiksi shakkikombinaatioita ilmaisissa minuutteissaan, vaan soittaa viulua nautinnolla?
4
Rikosten tutkinta Holmesille on eräänlainen musiikin kaltainen taide. Huimaustahdistukset ovat harvinaisia hänen elämässään. Etsivä selvittää merkittävän osan asioista poistumatta huoneistonsa olohuoneesta, jonka hän jakaa Watsonin kanssa. Kuva rikoksesta ilmenee vähitellen etsijän pään päällä, joka pohtii pitkään hänelle tiedossa olevien tosiseikkojen perusteella.
5
Ihmisen ajatusten kulku muistuttaa Holmesin mukaan musiikillisen näytelmän kauneutta. Siksi etsivä ottaa keskustelun hetkinä viulun ja keulan. Soittimen soittaminen ei ollut vain Sherlock Holmesin rentoutumismenetelmää, se antoi mahdollisuuden keskittyä asioihin, joista hän oli pitkään iltaa ajatellut intensiivisesti.
6
Holmes omistaa paitsi suuren viulun, mutta myös ei pidä hukata mahdollisuutta kuunnella kuuluisia taiteilijoita. Tarinassa "Union of Reds" etsivä hylkää illansa osallistuakseen kuuluisan espanjalaisen viulistin konserttiin. Watsonin muistiinpanoista lukija oppii, että Holmes suosii Wagneria kaikille muille säveltäjille. Melko hieno valinta henkilölle, joka viettää lähes kaiken aikansa taistellessaan Lontoon alamaailmassa ja sen ympäristössä.
