Poliittiselle hallitukselle on ominaista yhdistelmä välineitä ja menetelmiä poliittisen vallan käyttämiseksi valtiossa. Poliittisia järjestelmiä on kolme avaintyyppiä - autoritaarinen, demokraattinen ja totalitaarinen.
Käyttöohje
1
Politologien mukaan maailman laajimmin esiintyvä poliittinen hallinto on autoritaarinen. Uskotaan, että tämän poliittisen järjestelmän aikana suuri osa maailman väestöstä elää. Esimerkkejä autoritaarisista valtioista ovat Iran, Marokko, Libya, Meksiko, Venezuela, Saudi-Arabia ja jotkut Neuvostoliiton jälkeiset maat. Kyse on vallan käytännön toteutuksesta, kun taas lainsäädäntötasolla nämä valtiot voivat teoriassa olla demokraattisia.
2
Autoritaarisella valtiolla on joukko piirteitä, jotka erottavat heidät muista poliittisista järjestelmistä. Se on väliasemassa demokratian ja totalitarismin välillä. Hän on lähellä demokratiaa, koska säilyttää taloudelliset vapaudet totalitarismin kanssa - vallan rajaton luonne.
3
Yksi merkki autoritaarisesta hallinnosta on rajoitettu määrä valtaomistajia. Se voi keskittyä yhden ihmisen käsiin tai kuulua kapeaan henkilöryhmään (armeija, oligarkit jne.). Valtaa ei ole rajoitettu eikä kansalaiset hallitse. Valta perustuu laeihin, mutta kansalaisaloitteita ei oteta huomioon niiden hyväksymisen yhteydessä. Lisäksi oikeusvaltion periaatteet ja kaikkien yhdenvertaisuus ennen lakeja jäävät vain paperille.
4
Autoritaarisuuden mukaan todellisen vallanjaon periaatetta ei toteuteta eikä oikeuslaitoksen riippumattomuutta ole varmistettu. Valta on keskitetty, ja paikalliset edustajaelimet eivät todellisuudessa täytä tehtäviään.
5
Autoritaarisella poliittisella hallinnolla voi olla laaja kansan tuki. Hän myöntää jopa opposition ja kilpailun läsnäolon, mutta viranomaiset yleensä valvovat niitä. Se voi jopa itse aloittaa oppositiopuolueiden perustamisen demokraattisen järjestelmän ulkoisen noudattamisen aikaansaamiseksi. Todellisella oppositiolla ei käytännössä ole pääsyä poliittisten resurssien jakamiseen, ja sitä puristetaan kaikin tavoin poliittisesta elämästä. Autoritaarisuuden alla hallitus ei välttämättä turvaudu sortotoimiin, mutta sillä on aina kyky pakottaa kansalaiset noudattamaan tahtoaan. Usein autoritaariset hallitukset muodostetaan passiivisella sosiaalisella pohjalla.
6
Huolimatta siitä, että viranomaiset pyrkivät varmistamaan yhteiskunnan poliittisen alueen täydellisen hallinnan, sillä on vain vähän vaikutusta talouteen. Näin ollen autoritaarisuus voi helposti saada aikaan markkinatalouden kanssa. Kulttuurialue on edelleen suhteellisen riippumaton, kansalaisyhteiskunnan instituutiot voivat toimia, mutta ne ovat edelleen rajallisia eikä niillä ole poliittista painoarvoa.
7
Tällaisten yhteiskuntien vaalit ovat koristeellisia ja toimivat keinona laillistaa poliittinen hallinto. Usein heillä on korkea poliittinen osallistuminen, ja halutulle ehdokkaalle tai puolueelle annettavan tuen prosenttiosuus on lähellä 100%. Vaalitaistelu ei takaa eliitin rekrytointia, ja heidät nimitetään ylhäältä.
8
Autoritaaristen järjestelmien edut johtuvat kyvystä taata poliittinen vakaus ja järjestys yhteiskunnissa. Ne ovat erittäin tehokkaita siirtymäyhteiskunnissa. Niiden yleinen haittapuoli on, että ihmiset eivät hallitse valtaa, mikä voi johtaa sosiaalisen jännityksen lisääntymiseen.
