Punksit ovat nuorten subkulttuuria, joka on esiintynyt Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa ja josta on tullut erittäin suosittu ympäri maailmaa. Tämä subkulttuuri liittyy läheisesti vastaavaan musiikkisuuntaan. Ensimmäiset punkbändit soittivat nopeasti, ajaen musiikkia, joka yhdistyi protestiun ja töykeisiin sanoituksiin. Ja näiden ryhmien faneilla oli silmiinpistävä ulkonäkö ja uhkarohkeaa käyttäytyminen.
Sanan historia ja ensimmäiset punkbändit
Jopa Shakespearen näytelmässä "Measure for Measure" löytyy sana "punk" - siitä kutsutaan siellä halpoja prostituoituja. Paljon myöhemmin tämä sana sai toisen merkityksen - "roskat", "lika".
Seitsemänkymmenenluvun alkupuolella punkia kutsuttiin outoksi musiikiksi, jota soittivat jotkut rock-yhtyeet. Pian niitä, jotka kuuntelivat tätä musiikkia (yleensä se oli nuorta työntekijöiden tiloista), kutsuttiin myös punkkeiksi.
Esimerkkeinä "ensimmäisen aallon" punkbändeistä on mainittava sellaiset ryhmät kuin "The Dumned", "Sex Pistols", "Ramones", "The Stooges". Jokainen heistä toi jotain omaa punk-subkulttuuriin. Oletetaan, että The Stoogesin johtaja Iggy Pop käytti ensimmäisenä vaiheittaista sukellusta eli hypätä lavalta väkijoukkoon. Lisäksi Iggy Popin "temppu" oli, että hän esiintyi alastomalla vartalolla ja aiheutti itselleen usein konsertin aikana vahinkoa.
Neuvostoliiton osalta punk punk esiintyi vuonna 1979. Silloin Leningrader Andrei Panov, lempinimeltään Sika, perusti yhdessä ystäviensä kanssa ryhmän "Automaattiset tyytyväisyydet" (joka on itse asiassa käännös lauseesta "Sex Pistols" venäjäksi). Tämä ryhmä (joka ei ole kovin yllättävää) pysyi pitkään syvällä metroa ja pääsi vasta kahdeksankymmenenluvun lopulla Leningradin rock-klubiin.
Punk subkulttuurin ideologia ja periaatteet
Itse asiassa punkkeilla ei ole koskaan ollut yhtä ideologiaa. Mutta samaan aikaan heillä on joitain periaatteita, esimerkiksi "tee itse" -periaate ("Tee se itse" tai "Tee se itse"). Toisin sanoen he luovat työtään mieluummin omiin vahvuuksiinsa, jotka teoriassa antavat heille mahdollisuuden pysyä rehellisinä ja riippumattomina "myymättä".
Ja tämän subkulttuurin edustajille on ominaista kriittinen asenne kirjaimellisesti kaikkeen, mikä heitä ympäröi, laiminlyöminen yhteiskunnan asettamiin normeihin ja stereotypioihin, pretensiivinen aggressiivisuus, käsitys vapaudesta pääarvona jne.
On syytä mainita pankkien asenne politiikkaan. Kaikki on epäselvää. Punks voi sekä osallistua aktiiviseen poliittiseen mielenosoitukseen että olla apoliittinen. On kokonaisia punkmusiikin alalajeja, joilla ei ole mitään tekemistä politiikan kanssa, kuten kauhu punk.
