Toukokuussa 1945 toisen maailmansodan päättymisen jälkeen Saksa lakkasi olemasta yhtenäistä valtiota. Hitlerinvastaiseen koalitioon osallistuvat maat päättivät jakaa maan miehitysvyöhykkeisiin. Myöhemmin saksalaisten asuttamalle alueelle perustettiin kaksi itsenäistä valtiota - Saksa ja DDR.
Saksan miehitys
Toukokuun lopussa 1945 entisen natsi-Saksan alue oli jaettu useisiin osiin. Itävalta jätti imperiumin. Alsace ja Lorraine palasivat Ranskan johdolla. Tšekkoslovakia sai takaisin Sudetenlandin. Kansallisuus palautettiin Luxemburgissa.
Saksalaisten vuonna 1939 liittämä osa Puolan aluetta palasi kokoonpanoonsa. Preussin itäosa jaettiin keskenään Neuvostoliiton ja Puolan toimesta.
Liittolaiset jakoivat loput Saksan neljään miehitysvyöhykkeeseen, joissa Neuvostoliiton, Ison-Britannian, Yhdysvaltojen ja Ranskan armeijan viranomaiset suorittivat valvonnan. Saksalaisten maiden miehitykseen osallistuneet maat sopivat harjoittavansa johdonmukaista politiikkaa, jonka perusperiaatteita olivat entisen Saksan imperiumin denazifikaatio ja demilitarisointi.
Saksan muodostuminen
Muutama vuosi myöhemmin, vuonna 1949, Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Ranskan miehitysvyöhykkeiden alueella julistettiin Saksa - Saksan liittotasavalta, jonka pääkaupunki oli Bonn. Länsimaiset poliitikot suunnittelivat siten perustavansa tähän osaan Saksaa kapitalistiseen malliin perustuvan valtion, josta voisi tulla ponnahduslautana mahdolliselle sotalle kommunistisen hallinnon kanssa.
Amerikkalaiset tarjosivat huomattavaa apua uudelle porvarilliselle Saksan valtiolle. Tämän tuen ansiosta Saksa alkoi nopeasti muuttua taloudellisesti kehittyneeksi valtaksi. 1950-luvulla he puhuivat jopa "Saksan taloudellisesta ihmeestä".
Maa tarvitsi halpaa työvoimaa, jonka päälähde oli Turkki.
