Kaksisuuntainen maailma ilmenee kaikessa: päivä antaa tien yölle, toisin kuin etelässä on pohjoista, ja jos siellä on kunnioitettavia ihmisiä, siellä on varmasti rikollisia. Ja tämä on elämän aksiooma.
Ihmiskunnan historian ensimmäisen rikoksen teko on ollut monille tuttua lapsuudesta lähtien. Eve maisteli Eeva-puutarhassa himoittuja hedelmiä, joita kiellettiin tiukimmin. Ja hän teki tämän tekoa ilman käärmettä avustaen ja innosti häntä kaikin mahdollisin tavoin laittomaan toimintaan. Vaikuttaa siltä, kuinka vaarattoman hedelmän syömistä voidaan pitää rikoksena? Mutta tämä ei ole asia tässä.
Rikolla tarkoitetaan yhteiskuntaa ja lakia vastaan suunnattua tekoa. Toisin sanoen tämä on poikkeus yleisesti hyväksyttyihin normeihin ja sääntöihin. Ja sen tekemiseksi ei ole ollenkaan tarpeen rikkoa raamatullisia käskyjä "älä tappaa", "älä varasta", vaan noudata mieluummin omia toiveitasi tai vaihtoehtoisesti tekemättä mitään. Itse asiassa tällä periaatteella Eeva voidaan luokitella rikolliseksi. Ja vaikka syyt, jotka saivat ylittämään sallitun kynnyksen, voivat olla hyvin erilaisia, ne lopulta kiehuvat seitsemään ns. Kuolevaisen syntiin: himo, ahneus, ahneus, epätoivo, viha, kateus ja ylpeys.
Rikoksen luonne riippuu sen tekopaikan maantieteellisistä ominaispiirteistä, alueen alueen väestön yleisestä elintasosta ja itse rikollisen kehityksestä. Esimerkiksi eteläiset kansat ovat raakoja ja pohjoiset päinvastoin valitsevat hienostuneempia menetelmiä. Köyhimpien valtioiden alueella sijaitsevilla Afrikan stepeillä vallitsee todellinen kaaos: Jotkut heimot, jotka itse julistavat itsensä kohtaloiden välittäjiksi, antavat itselleen mahdollisuuden leikata kokonaisia kyliä yksinomaan rodullisista syistä. Joten Hitlerin kuoleman myötä natsismin ongelma ja maailman uudelleen jakaminen eivät katoa mihinkään, se vain muutti koordinaattinsa.
Laajamittaiset toimet koko kansakuntia vastaan ovat melko ennustettavissa, koska niitä ei yleensä tapahdu hetkellisen hulluuden takia - sotilaallisia kampanjoita on kehitetty usean vuoden ajan. Sekä tahallisia että satunnaisia rikoksia ei voida kokonaan hävittää, vaan niitä tehdään edelleen. Mutta valtionlaajuisesti ne voidaan minimoida, jos tietenkin luodaan ihanteellinen lainvalvontajärjestelmä.
