Islam on nuorin maailman uskonnoista, jotka syntyivät 7. vuosisadan alussa A.D. Historiallisesti ensimmäinen murtuma islamissa, joka tapahtui 7. vuosisadan puolivälissä, antoi useita suuntauksia, joissa on merkittäviä eroja.
Islam ei ole yksi uskonto. 7. vuosisadan jälkipuoliskolla Uskonnollisen ja maallisen vallan perintöä koskevan kiistan vuoksi nousi 3 pääsuuntaa: sunnismi, harijitismi ja šiismi.
Sunnism
Sunnismi on islamin suurin trendi, koska melkein 90% maailman muslimista on sunneja. Koraani ja sunna tunnustetaan dogmien lähteiksi. Kaikki neljä kalifiaa pitävät niitä vanhurskaina Muhammadin jälkeen. Sunnismi on siis aina ollut arabikalifaatin virallinen uskonto ja noudattanut profeetan julistamia periaatteita.
Hyvin usein sunneja kutsutaan totuuden ihmisiksi, jotka tunnustavat todellisen uskon. Uskovat kehittivät Koraanin ja Sunnan perusteella muslimien oikeuksien säännöstön, ts. Sharia.
Sunnismi on edustettuna kaikissa muslimimaissa paitsi Libanonissa, Omanissa, Bahrainissa, Irakissa, Iranissa ja Azerbaidžanissa.
Shiism
7. vuosisadan jälkipuoliskolla alkaa syntyä shilaisuus, joka arabiaksi tarkoittaa puoluetta tai ryhmää.
Šiialaisten opetusten mukaan vain profeetta Muhammadista lähtöisin olevilla Ali- ja Fatiman-jälkeläisillä on oikeus hoitaa kalifaami-imaami. Imaamit ovat erehtymättömiä kaikissa asioissaan ja uskossaan. Marttyyrien kultti on hyvin laajalle levinnyt šiialaisten keskuudessa, juhlitaan Ashur-festivaaleja, joita vietetään päivänä, jolloin Ali Hussein tapettiin.
Koraanin tunnustavat myös ne sunnaan haditit, joiden kirjoittaja on neljäs kaliffi Ali ja hänen seuraajansa. Šiialaiset ovat luoneet omat pyhät kirjat - ahbar, mukaan lukien Alin hadithit.
Mekan lisäksi palvontapaikkoja ovat Nejef, Karbala ja Mashhad. Suurin osa šiialaisia asuu Azerbaidžanissa, Irakissa, Iranissa, Syyriassa ja Afganistanissa.
