Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerit olivat Joseph Stalin, Leonid Brežnev, Juri Andropov, Konstantin Tšernenko ja Mihail Gorbatšov. Nikita Hruštšov työskenteli NLKP: n keskuskomitean ensimmäisenä sihteerinä. Kommunistisen puolueen perustaja Vladimir Lenin ei toiminut virallisissa johtotehtävissä puoluerakenteessa.
Yksinkertaisesta sihteeristä maajohtajaksi
TSKP: n keskuskomitean pääsihteeri on korkein asema kommunistisen puolueen hierarkiassa ja suurin piirtein synonyymi Neuvostoliiton johtajalle. Puolueen historiassa sen keskuslaitteiston päälliköllä oli vielä neljä virkaa: tekninen sihteeri (1917-1918), sihteeristön puheenjohtaja (1918-1919), toimeenpaneva sihteeri (1919-1922) ja ensimmäinen sihteeri (1953-1966).
Kaksi ensimmäistä virkaa hoitaneet henkilöt työskentelivät pääasiassa paperisihteeristön tehtävissä. Pääsihteerin asema otettiin käyttöön vuonna 1919 hallinnolliseen toimintaan. Vuonna 1922 perustetun pääsihteerin virka perustettiin myös pelkästään hallinnon ja henkilöstön sisäiseen puoluetyöhön. Ensimmäisestä pääsihteeristä Joseph Stalinista, joka käytti demokraattisen keskuslismin periaatteita, onnistui kuitenkin tulemaan puolueen johtaja, mutta koko Neuvostoliitto.
17. kongressissa Stalinin puolueita ei valittu virallisesti uudelleen pääsihteeriksi. Hänen vaikutusvaltaansa kuitenkin riitti jo johtajuuden ylläpitämiseen puolueessa ja koko maassa. Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953 George Malenkovia pidettiin vaikutusvaltaisimpana sihteeristön jäsenenä. Ministerineuvoston puheenjohtajaksi nimittämisen jälkeen hän lähti sihteeristöstä, ja Nikita Hruštšov, joka valittiin pian keskuskomitean ensimmäiseksi sihteeriksi, ryhtyi johtaviin tehtäviin puolueessa.
