Menestyminen kirjallisella alalla ei ole niin yksinkertaista. Tämä vaatii kykyä ja sinnikkyyttä. Olga Slavnikovalla on täysin tarvittavat kyvyt.
Käynnistysolosuhteet
Tarkkailevat ihmiset ovat jo kauan huomanneet, että Uralilla on hedelmällinen ilmapiiri luovuudelle. Muusikot, taiteilijat ja kirjailijat syntyvät täällä nykyisestä poliittisesta tilanteesta riippumatta. Olga Aleksandrovna Slavnikova syntyi 23. lokakuuta 1957 Neuvostoliiton insinöörien perheessä. Vanhemmat asuivat Sverdlovskissa. Nuorten kynsien lapsi kasvoi suotuisassa ympäristössä. Tyttö oli tottunut systemaattiseen työhön ja tarkkuuteen. Olga oppi lukemaan ja laskemaan aikaisin. Talossa oli paljon kirjoja, ja hän luki kaiken.
Koulussa Slavnikova opiskeli hyvin. Osallistui aktiivisesti julkiseen elämään ja amatööritaidetta. Hän piti suosikkiaineitaan matematiikassa ja fysiikassa. Kaupunkien ja alueiden matematiikan olympialaisissa hän voitti palkinnot. Samanaikaisesti hän vieraili venäläisen kirjallisuuden ystävien osassa. Kun tuli aika valita erikoisuus erikoiseksi elämäksi, Olga päätti siirtyä paikallisen yliopiston journalismin osastoon. Talo ei avoimesti hyväksynyt tyttären valintaa.
Polku ammattiin
Kirjailijan elämäkerta kehittyy erilaisten olosuhteiden vaikutuksesta. Olga Slavnikova sai journalistisen koulutuksen ja tuli töihin kuuluisan Ural-lehden toimitukseen. Toimittajana hänen oli luettava käsikirjoitukset, jotka kirjoittajat toivat ja lähettivät postitse. Työ on erittäin väsyttävää ja jopa haitallista. Sitten asianmukaiset teokset muokattiin ja valmisteltiin julkaistavaksi lehden sivuilla. Huono esimerkki on tarttuva, ja jonkin ajan kuluttua hän yritti itse kirjoittaa novelleja ja novelleja.
Slavnikovan teokset esiintyivät määräajoin kotimaisen lehden sivuilla ja nuorten kirjoittajien kollektiivisissa kokoelmissa. Ensimmäinen tarina, jonka nimi oli "Freshman", myymälätoverit otti kauan ja kieltäytyi julkaisemasta. Sillä välin maassa on tapahtunut peruuttamattomia muutoksia. Neuvostoliiton valta korvattiin demokratialla ja markkinoilla. Olga päätti lykätä kirjoittamista ja harjoittaa kirjakauppaa. Liiketoiminta, kuten sanotaan, ei mennyt. Ja 90-luvun puolivälissä hän istui taas tietokoneen näppäimistön ääressä.
