Islannin kaltaisessa pohjoisessa maassa asuu hiukan yli 300 tuhatta ihmistä. Suurin osa väestöstä on suurten viikinkien jälkeläisiä. Ja he rakastavat ja kunnioittavat kotimaansa perinteitä ja tapoja.
Islantilaiset ovat erittäin ylpeitä maastaan, samoin kuin siitä, että heidän äidinkielensä ei ole muuttunut monien vuosien ajan.
Turistit ajattelevat toisinaan, että islantilaiset ovat vieraille epäystävällinen kansakunta. Itse asiassa islantilaiset ovat yksinkertaisesti melko hillittyjä itsessään, heidän ei ole tapana ilmaista tunteitaan edes tapaamalla ystäviä ja sukulaisia. He kiittävät kuitenkin aina lämpimästi sukulaisia viettämisestä yhdessä. Islantille lomalle saapuneet ulkomaalaiset voivat usein kuulla paikalliselta väestöltä kysymyksen: "Pidätkö maastamme?" Samaan aikaan islantilaiset odottavat turisteja ihailevan Islantia.
Islantilaiset ovat hillittyjä pohjoisia, mutta he kiinnittävät paljon huomiota lomiin, tietävät miten pitää hauskaa ja levätä. Paikallisten suosikkilomien joukossa ovat joulu ja uusi vuosi. Tällaisia juhlia ei kuitenkaan vietetä laajasti talvella. Joten esimerkiksi Islannissa talvikuukausina järjestetään perinteisesti karnevaali, joka muistuttaa Maslenitsan juhlia. Vanhojen tapojen mukaan lomalla on tapana juoda sellaista juomaa kuin snappeja ja syödä hainlihaa, joka jopa tuoksuu ulkomaalaisille syömättömäksi ja yleensä epäilyttäväksi.
Toinen talviloma, jota vietetään perinteisesti Islannissa, on keskitalven loma. Tämä on pakanallinen juhla, johon liittyy muinaisia riittejä ja rituaaleja. Vaikka melkein koko Islannin väestö tunnustaa kristinuskoa, yli 5% pakanallisista ihmisistä asuu maassa. Lisäksi jopa kristityt kunnioittavat muinaisia pakanallisia perinteitä ja kunnioittavat esi-isiensä muistoa.
Viime vuosikymmeninä Islanti ei ole hyväksynyt käytäntöä tehdä virallisia avioliittoja. Monet perheet elävät tavallisen avioliiton koko elämänsä ajan.
Islannissa jo pitkään vakiintuneen perinteen mukaan vastasyntyneille lapsille ei anneta sukunimeä. Asiakirjoihin kirjataan lapsen sukupuoli, nimi ja isän nimi.
Islanti on yksi harvoista maista, joissa paikallinen väestö uskoo edelleen vilpittömästi maagisten olentojen olemassaoloon. Islantilaiset uskovat, että peikot elävät kallioissa, ja paikalliset keijut ja haltiat asuvat erämaassa. Maagisten olentojen häiritsemiseksi Islannissa on kiellettyä rakentaa tai asettaa uusia teitä varattuihin paikkoihin ja alueille, joilla on kiviä, luolia, luolia.
Islantilaiset rakastavat kotimaataan lähinnä erityisen luonteensa vuoksi. He eivät ole päättäneet matkustaa muihin maihin. Jos islantilaiset päättävät poistua talosta, he lähtevät retkelle matkalle kotimaahansa. Samanaikaisesti vaikeat ilmasto-olot eivät häiritse niitä paljon.
Kerran Islannissa kielto toimi. Koska perinteisesti paikalliset eivät juo "kevyttä" alkoholia. Jos he juovat tässä maassa, etusija annetaan vahvoille alkoholijuomille. Samanaikaisesti kotona itsenäisesti valmistettu alkoholi, esimerkiksi perinteiset vahvat tinktuurit, arvostetaan paljon enemmän.
Mielenkiintoisia kansan tapoja on säilytetty Islannissa. Esimerkiksi tässä ei ole tapana koputtaa puuta ongelmien välttämiseksi. Suojellakseen kaikkea pahaa, ihmisen täytyy huutaa äänekkäästi ja päättäväisesti yksi numeroista: 3, 7, 9, 13. Uuden talon tai uuden asunnon ensimmäisten tuotteiden tulisi olla suolaa ja leipää, vain tässä tapauksessa on aina harmoniaa, onnea ja hyvinvointia.
