Kaksikamarinen parlamentaarinen järjestelmä on ominaista monille maailman valtioille. Suurimmaksi osaksi parlamentin jakaminen ylä- ja alahuoneisiin sisältyy menestyneisiin kehittyneisiin maihin.
Käyttöohje
1
Kaksikamarinen parlamentti on parlamentin rakenne, jossa tämä edustajaelin muodostuu kahdesta jaosta. Tätä termiä on muitakin nimiä - kaksikamera, kaksikamera, kaksikamerajärjestelmä. Lisäksi jokaisessa talossa on eri tiloissa eri nimet.
2
Nykymaailmassa on yli 70 maata, joissa on kaksikamarinen parlamentaarinen järjestelmä. Niiden joukossa on sekä yhtenäisiä valtioita että liittoja, sekä tasavaltoja että monarkioita. Pääsääntöisesti nämä ovat valtioita, joilla on positiiviset taloudelliset ja sosiaaliset indikaattorit. Niihin kuuluvat maat, kuten Yhdysvallat, Saksa, Australia, Ranska, Belgia, Itävalta, Sveitsi, Japani, Yhdistynyt kuningaskunta, Espanja, Italia, Kanada, Alankomaat ja monet muut. Lisäksi Venäjän federaation parlamentti on kaksikamarinen. Sitä kutsutaan liittovaltion edustajakokoukseksi ja se koostuu valtion duumasta ja liittovaltion neuvostosta.
3
Parlamentin jaostot eivät ole tasa-arvoisia kokoonpanon, toimeksiannon ja perustamisjärjestyksen suhteen. On jako ala- ja yläkammioihin. Alahuoneen edustajat harkitsevat ja hyväksyvät usein lakeja, ja ne toimitetaan hyväksyttäväksi ylähuoneeseen. Sen edustajat puolestaan voivat joko hyväksyä tai hylätä lain muuttamatta sitä.
4
Parlamentin ylähuoneen päätehtävä on vakauttaminen. Se minimoi valtion hallintoelinten välisen konfliktin, ei salli epäilyttävien ja ristiriitaisten lakien hyväksymistä, joita ei ole vahvistettu taloudellisesti ja inhimillisesti. Tämän ansiosta presidentti käytännössä ei käytä veto-oikeuttaan lakiesitykseen. Ylähuone vapauttaa perustuslakituomioistuimen osittain monista tehtävistä, koska se analysoi huolellisesti jokaista parlamentin alahuoneesta poistunutta lainsäädäntöä. Siksi ihmiset luottavat enemmän viranomaisiin. Kaksikamarinen järjestelmä mahdollistaa myös kunkin maan alueen väestön suhteellisen edustamisen.
5
Ylähuone muodostetaan usein vähemmän demokraattisella tavalla kuin alahuone: edustajien ikäraja on korkeampi; kaikki maan asukkaat eivät voi valita sijaisia, vaan alueviranomaiset. Lisäksi ylähuone ei välttämättä ole ollenkaan valittu elin. Kaksikamerajärjestelmä tarjoaa siten enemmän konservatiivisuutta kansallisesti tärkeiden päätösten tekemisessä, vähemmän todennäköisesti radikaaleja muutoksia.
