Jo 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla äänirahat olivat ainoat maksutavat Venäjällä. Ainoastaan Elizabeth Petrovnan hallituskauden aikana syntyi idea paperin käyttöönotosta. Tätä ajatusta pidettiin kuitenkin pitkään järjetöntä, koska uskottiin, että "paperipalat" eivät pysty korvaamaan täysimääräistä rahaa. Tämän seurauksena paperilaskut ilmestyivät Venäjällä vain keisarinna Katariina II: n alaisuudessa.
Venäjän paperirahan historiasta
XVIII vuosisadan 60-luvun alkupuolella Venäjän valtio kohtasi taloudellisia ongelmia. Kassa oli tyhjä ja vaati täydentämistä. Tästä syystä heräsi kysymys paperisetelien käyttöönotosta, jotka voisivat jossain määrin kompensoida metallirahan puutetta. Paperin valtion velkasitoumukset valmisteltiin jo Pietarin III aikana, mutta rahapoliittinen uudistus viivästyi useista syistä.
Keisarinna Katariina II: n valtaistuimiin liittymisen jälkeen julkaistiin manifesti, joka puhui kahden pankkilaitoksen perustamisesta Pietariin ja Moskovaan. Heidän tehtäviinsä kuului muun muassa perinteisen kuparirahan vaihto valtion paperilaskuihin. Sen oli tarkoitus laskea liikkeeseen paperiraha nimellisarvoissa 25, 50, 75 ja 100 ruplaa.
