Tärkein kristillinen oppi on ymmärrys Jumalasta kuin Pyhästä Kolminaisuudesta - Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Ihmisiä, jotka tunnustavat Jumalan tällä tavalla, kutsutaan trinitareiksi.
![Image Image](https://images.culturehatti.com/img/kultura-i-obshestvo/09/vse-li-hristiane-ispoveduyut-troichnost-boga.jpg)
Itse asiassa kristityt ovat vain niitä, jotka tunnustavat jumaluuden kolminaisuuden. Kristinuskolla on kolme haaraa: ortodoksisuus, katolisuus ja protestanttisuus. Kaikissa näissä uskonnoissa Jumala on kolminaisuus: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Vaikka kolminaisuuden teologiassa voi olla ero. Joten esimerkiksi ortodoksit sanovat, että Pyhä Henki tulee Isältä Jumalalta, ja katolilaiset lisäävät, että Pyhän Kolminaisuuden kolmannen inkarnaation alkuperä on Isältä ja Pojalta. Tämä on ns. Filioque-insertti, joka kerralla (jopa ennen kirkkojen erottelua vuonna 1054) lisättiin Nicene Tsaregradsky -luottoon.
Lisäksi voidaan mainita ns. Kalcedonien edeltävät kirkot, esimerkiksi koptilainen kirkko, armenialainen kirkko ja monet muut, jotka eivät hyväksyneet IV Chalcedonin ekumeenisen neuvoston asetusta. Nämä kristityt eivät ole ortodoksisia tai katolisia, eivätkä kuulu protestanteihin. Jumaluuden kolminaisuuden dogmaa pre-kalcedonian kirkoissa tuetaan. Jeesuksen Kristuksen luonnoissa on kuitenkin jonkin verran eroa ortodoksisessa kristinuskossa. Joten IV ekumeenisessa neuvostossa laadittiin dogma, jonka mukaan Kristuksessa on kaksi luonnetta - jumalallinen ja ihminen. Neuvostoa kutsuttiin riitojen ratkaisemiseksi Kristuksessa olevan ihmisen kustannuksella. Chalcedonin neuvoston vastaväittäjät väittivät, että Kristuksessa on vain yksi luonto. Dohalkidon-kirkoilla on edelleen tämä mielipide.
Nyt on syytä mainita lahkot, joista jotkut pitävät itseään kristittyinä. Esimerkiksi Jehovan todistajat (protestantismin alkuperäiskansat, länsimainen totalitaarinen lahko) eivät noudata kolminaisuuden näkemyksiä jumaluuden olemuksesta. Siksi tämä järjestö ei ole kristitty. Samoissa kategorioissa voidaan puhua muista lahkolaisista ja näennäiskristillisyyden eri virtojen edustajista.
Siten käy ilmi, että kristityt sanan täydessä merkityksessä ovat niitä, jotka tunnustavat jumaluuden kolminaisuuden. Sitä, joka ei ole kolminaisuus (ei tunnusta Jumalan kolminaisuutta), ei voida kutsua kristityksi täydessä merkityksessä.