Monille ihmisille kirkossa käyminen liittyy rituaaliperinteeseen, joka ei tuo käytännössä mitään hyötyä henkilölle. Toiset uskovat, että heidän tosiasia heidän kirkkoonsa tulosta on palveleminen Jumalalle.
Mikä on kirkko?
Useimmille ihmisille termi ”kirkko” tarkoittaa upeaa uskonnollista rakennusta, jossa pappi suorittaa jumalanpalveluksia. Sillä välin ilmaisu ”kirkko” Raamatussa tulee kreikkalaisesta sanasta ἐκκλησία (“ecclesia”), tarkoittaen ”kokoontumista” ihmisten kohtaamispaikaksi. Siksi tämän ilmaisun tarkempi merkitys ei liity niinkään tiloihin kuin kristittyjen palvontaan käyneiden muiden uskovien yhtiökokoukseen. Joten, Raamatussa on myös käsite ”kotikirkko”, mikä tarkoittaa kristittyjen tapaamista yksityisessä talossa eikä ollenkaan missään uskonnollisessa rakennuksessa (Epistle to Philemon, 2). Apostolisen aikakauden kristityillä ei ollut pompouseja rituaaleja; heidän ministeriönsä oli yksinkertaista ja ymmärrettävää.
Monien uskovien käsityksen mukaan on tultava kirkkoon kuuntelemaan kuoron laulamista, osallistumaan kaikkiin papin suorittamiin seremonioihin, sytyttämään kynttilöitä ja rukoilemaan. Heidän mielestään kirkon on suoritettava rituaalitoimenpiteitä, jotka voivat aiheuttaa hyväksynnän ylhäältä. Tämän tilin pyhät kirjoitukset antavat kuitenkin aivan toisenlaisen ilmoituksen. Ensinnäkin Raamattu selittää: "Jumala, joka loi maailman ja kaiken siinä olevan, Hän, ollessaan taivaan ja maan Herra, ei asu ihmisen tekemissä temppeleissä eikä vaadi ihmiskäsien palvelua, ikään kuin hänellä olisi jotain tarvitsevaa" (Apostolien teot) apostolit 17: 24.25).
