Monet ihmiset asettavat itsensä kristittyiksi, mutta samalla heille ei ole annettu elämänsä aikana pyhän kasteen sakramenttia. Tämä usko kansantietoisuuteen on määritelty "uskoon sydämeen", joka ei ehdottomasti tarvitse kirkon "rituaalia". Sellainen ajattelu ei vastaa ortodoksisen ihmisen maailmankuvaa, koska Jumalaan uskominen tarkoittaa luottamusta Häneen. Siksi luottamus ja usko on ilmenevä Jumalan käskyjen täyttämisessä.
Uuden testamentin kirjoitukset selventävät pyhän kasteen tarvetta. Matteuksen evankeliumi päättyy Herran sanoilla, että apostolit opettavat kaikkia kansakuntia kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Muissa evankeliumin paikoissa Kristus puhuu veden ja hengen syntymän tarpeesta, mikä on osoitus Uuden testamentin kasteesta. Osoittautuu, että pyhän kasteen sakramenttia ei perustanut ihminen, vaan itse Herra Jeesus Kristus.
Jos ihminen on uskovainen, hänen on näytettävä se konkreettisista teoista, asetettava kristityksi paitsi "sydämessään" myös yhteiskunnassa.
Pyhän kasteen sakramentti on ihmisen henkinen syntymä. Herra puhui tästä iankaikkisen elämän uudestisyntymisestä keskustelussa Nikodeemuksen kanssa Johanneksen evankeliumista. Kasteessa ihminen on Jumalan omaksuma, hänestä tulee suora kristillisen kirkon jäsen. Tämä on edellytys iankaikkisen elämän (paratiisin) saavuttamiselle, mikäli henkilö kasteen jälkeen pyrkii Jumalaan. Herra pelastaa paitsi jokaisen henkilön erikseen, myös koko kirkonsa. Siksi riippuen siitä, mikä suhde henkilöllä on ortodoksiseen kirkkoon ja pelastushetki tapahtuu.
Ortodoksisen uskon mukaan kasteen sakramenttiin kaikki synnit annetaan aikuiselle anteeksi. Elämä alkaa puhtaalla liuskalla. Äskettäin kastetulle on annettu mahdollisuus luopua entisestä syntisen elämästä ja aloittaa olemuksensa uusiminen. Synnettömien pikkulasten kasteessa jäljitetään alkuperäisen synnin pesu, jonka ehdottomasti kaikki ihmiset tulevat tähän maailmaan.
Juuri kastetun pyhän tekevä henkilö laskeutuu jumalallisesta armosta pyhän kasteen sakramentissa. Pyhyyden halu on ortodoksisen ihmisen maallisen elämän päätavoite ja merkitys. Tietysti elämän aikana ihminen menettää kasteessaan saamansa armon. Herra ei kuitenkaan jätä uskovia Häneen. Saatuaan Kristuksen kirkon jäseneksi (kastettuaan) ihminen voi jo siirtyä muihin pelastaviin kirkon sakramenteihin, esimerkiksi tunnustukseen ja ehtoollisiin.
Lisäksi kasteen sakramentissa henkilölle annetaan pyhä taivaallinen suojelija ja enkeli.
Osoittautuu, että kasteen sakramentti näkee itse Jumalan liiton toteutumisen. Todella uskovan ortodoksisen henkilön on hyväksyttävä tämä sakramentti ennen Kristuksen kirkkoon pääsyä. Kastetta ei hyväksytä maallisen aineellisen vaurauden, vaan tulevan iankaikkisen elämän vuoksi. Kasteen sakramentissa henkilö yhdistetään Kristukseen, paholaisen hylkäämä ja ilmaisee tahdonsa hyvään luopua pahasta.
Pyhä kaste on ihmisen ensimmäinen välttämätön askel Vapahtajalleen Jeesukselle Kristukselle. Koko loppuelämänsä ajan uskovan henkilön tulisi pyrkiä parantamaan yhä enemmän ja tarvittaessa puhdistamaan sielunsa synneistä, lähestymällä sitä luojalleen ja Vapahtajaansa.
