Sotilaallisissa konflikteissa siviilien pelastamiseksi perustettu pakolaislaitos herättää entistä enemmän keskustelua nykymaailmassa. Sekä poliittiset että julkiset henkilöt yrittävät määritellä selkeimmät turvapaikan myöntämisperusteet toisaalta auttaa mahdollisia konfliktien uhreja ja toisaalta ottaa huomioon isäntämaiden mahdollisuudet.
Käyttöohje
1
Pakolaisia on ollut olemassa sotilaallisten konfliktien puhkeamisen jälkeen. Vähitellen byrokraattisten menettelyjen monimutkaistumisen ja rajavalvonnan tiukentamisen myötä tuli luoda erityinen asema ihmisille, jotka etsivät pakoa vainosta toisessa maassa. Jo ennen toista maailmansotaa eräät maailman valtiot myönsivät erityisiä viisumeja juutalaisille, joita uhattiin lähettävän Natsi-Saksan keskitysleireille. Pakolaisista ei kuitenkaan ollut olemassa yhtenäistä järjestelmää ja kansainvälisiä velvoitteita. YK hyväksyi pakolaisyleissopimuksen vasta 50-luvulla, jonka mukaan henkilöä, joka lähti maasta vainon tai hengenuhan vuoksi ja joka tunnustettiin pakolaiseksi, ei voida palauttaa maahan, josta hän pakeni.
2
Nykyinen tilanne osoittaa, että pakolaisasemasta on tulossa yhä epämääräisempi luokka. Heistä tulee pakolaisia paitsi poliittisista syistä, mutta myös taloudellisista ja jopa ilmastollisista syistä. Samaan aikaan kehittyneet maat joutuvat yhä enemmän pakolaisiksi naamioituneen laittoman maahanmuuton tilanteeseen - yhä useammat kehittyneiden maiden ihmiset, jotka eivät pysty tulemaan haluamaansa maahan muulla tavalla, saapuvat siellä laittomasti tai turistiviisumilla ja hakevat pakolaisasemaa, vaikka hekin eikä kotimaassa ole todellista vaaraa.
3
Tällaisen muuttoliikkeen torjunta toteutetaan erilaisilla menetelmillä. Useat maat tiukentavat pakolaisia koskevia kriteerejä - niiden on toimitettava enemmän todisteita siitä, että heidän henkensä olivat todella vaarassa.
Muut valtiot, kuten Ranska, yrittävät nopeuttaa pakolaisasiakirjojen käsittelyä. Vainoa pakenevien henkilöiden tarjoaminen laskee useimmiten heidät hyväksyvän maan harteille. Siksi arvopapereiden nopeampi tarkistaminen voi auttaa valtioita säästämään rahaa, ja se auttaa myös todellisten pakolaisten integroitumiseen nopeammin.
Kolmas tapa on käyttää puskurimaita. Esimerkiksi vuonna 2013 Australia teki naapurimaiden Papua-Uusi-Guinean kanssa sopimuksen, jonka mukaan kaikki Australiaan saapuneet pakolaiset menisivät sinne etsimään turvapaikkaa suoraan Uudesta Guineasta.
4
Väärennettyjen pakolaisten ongelman ohella on myös ongelma niiden maiden määrän lisääntymisessä, jotka ovat todella vaarassa maissaan. Siksi pakolaisongelman ratkaisemiseksi YK pyrkii normalisoimaan tilannetta maissa, joissa käydään sotilaallisia konflikteja. Voimme kuitenkin päätellä, että pakolaisten lukumäärän todellista laskua voidaan odottaa vain köyhimpien maiden elintason nousun ja totalitaaristen ja autoritaaristen järjestelmien poistumisen myötä.
