Kaikki ortodoksiset liturgiset kirjat voidaan jakaa pyhiin liturgisiin kirjoihin (evankeliumi ja apostoli) ja kirkon liturgisiin kirjoihin. Toisen ryhmän eniten käytetty kirja on Oktoih.
On mahdotonta kuvitella päivittäisen ympyrän nykyaikaista ortodoksista palvontaa käyttämättä Oktoikhia - kirjaa, joka julkaisee rukoukset kahdeksan äänen viikottaista ja päivittäisistä palveluista. Tämän sisällön vuoksi Oktoikhia kutsutaan muuten ottomaaniksi.
Oktoih julkaistaan kahdessa osassa: ensimmäinen osa sisältää liturgisia tekstejä Vespers-, Laucher-, Midnight-, Matins- ja Liturgy-kirjoista ensimmäisestä neljään ääneen mukaan lukien; toinen osa merkitsee viidennen - kahdeksannen äänen samojen jumalallisten palvelujen läsnäoloa.
Oktoikhia käytetään jumalanpalveluksessa päivittäin suurimman osan vuotta. Poikkeuksia ovat suurien lomien jaksot, esimerkiksi pääsiäisjuhlat. Tämän kirjan suurin sovellus liittyy Vespersin ja Matinsin palveluihin, jotka lähetetään kaikille ortodoksisille kirkoille. Juuri Oktoikhassa on Stherera, satulat ja kanonit, joita voidaan rukoilla tai vähentää palvonnan aikana.
Lituristit omistavat Oktoikhin kokoelman 7. vuosisadalla. Tiedetään, että myöhemmin tätä kirjaa muokattiin ja täydennettiin kristillisen kirkon suurilla pyhillä. Erityisen huomionarvoista on Damaskoksen munkki Johannes, joka on antanut suurimman panoksen Oktoikhin kehitykseen välttämättömänä palvontateoksena (VIII vuosisada).
Jokaisessa Oktoikhin osassa on sovelluksia, joissa julkaistaan tärkeitä rukouksia yksittäisistä jumalallisista palveluista. Esimerkiksi viikoittaiset valot (viikonpäivien mukaan), 12 evankeliumin säkettä sunnuntaista matinista, samoin kuin sunnuntaista ulkomaalaisia ja Jumalan äiti.
Tällä hetkellä kahden osion lisäksi löytyy Oktoih-musiikkia. Se sisältää muistiinpanoja kirkon elämässä käytetyn kahdeksan äänen päälauluista.
