Isänmaallisuus on moraalinen ja poliittinen periaate, tunne, joka perustuu rakkauteen kotimaahansa, sekä halu uhrata yksityisiä etuja isänmaan edun vuoksi. Sana "isänmaallisuus" tuli kreikan kielestä.
Käyttöohje
1
Isänmaallisuuden pääpiirteet ovat ylpeys valtion kulttuurista ja saavutuksista, itsensä tunnistaminen maanmiehiin, halu alistaa omat intressinsä valtion etuihin, halu puolustaa kotimaahan vaarallisissa tilanteissa. Isänmaallisuuden lähde on tosiasia, että useat valtiot ovat olleet olemassa vuosituhansien ajan, mikä on syynä kiintymykseen maansa kulttuuriin, kieleen ja perinteisiin. Kansallisissa valtioissa isänmaallisuus on yksi yhteiskunnan tietoisuuden osatekijöitä.
2
Seuraavat isänmaallisuuden tyypit ovat:
- politiikka (tapahtui muinaisissa kaupunkivaltioissa, joita kutsuttiin politiikoiksi);
- etninen (sen perusta on oman etnisen ryhmän rakkaus);
- imperial (omistautuminen imperiumille ja sen hallitukselle);
- valtio (oman valtion rakkaus, jota kutsutaan myös nationalismiksi);
- happama (hurraa-isänmaallisuus, joka on seurausta liiallisesta rakkaudesta maata ja kansaa kohtaan).
3
Eri historian jaksoilla isänmaallisuudella oli erilainen merkitys. Esimerkiksi muinaisina aikoina oli olemassa isänmaallisuutta suhteessa omaan kaupunkivaltioonsa. Samanaikaisesti esimerkiksi Kreikan isänmaallisuutta ei ollut. Rooman valtakunnan aikana pyrittiin luomaan yleiseurooppalaista isänmaallisuutta kaiken voiman pitämiseksi Rooman hallussa. Keskiajalla tällä käsitteellä ei ollut merkitystä, jonka se sai takaisin nykyaikana. Ranskan ja Yhdysvaltojen porvarillisten vallankumousten aikana isänmaallisuus ja nationalismi tarkoittivat oleellisesti samaa asiaa. Lisäksi nationalismia ei ymmärretty etnisesti, vaan poliittisesti.
4
Universalistinen etiikka pitää isänmaallisuutta hyväksyttävänä. Väitetään, että henkilö ei ole yhteydessä vain kansansa ja valtionsa, vaan koko maailmaan kokonaisuutena. Yleensä kosmopolitismi vastustaa isänmaallisuutta.
