Kuntien omistamien asuntojen yksityistäminen aloitettiin vuonna 1991, kun Venäjän federaation asuntojen yksityistämistä koskeva liittovaltion laki tuli voimaan. Sen oli tarkoitus valmistuvan vuoteen 2007 mennessä, mutta niin ei tapahtunut, joten lakia oli pidennettävä vielä kolme kertaa.
Käyttöohje
1
Ensimmäistä kertaa yksityistämislakia jatkettiin 1. tammikuuta 2007 - 1. maaliskuuta 2010, mutta siitä ei tullut kansalaisten kannustinta siirtää sosiaalisen työsopimuksensa alaisia asuntoja yksityisomistukseen. Siksi Dmitri Medvedev allekirjoittaessaan Venäjän federaation presidenttinä allekirjoitti asetuksen yksityistämisen jatkamisesta 1. maaliskuuta 2013 saakka, jonka jälkeen seuraavaa ja luvattuina lopullista yksityistämisen määräaikaa jatkettiin jälleen 1. maaliskuuta 2015 saakka.
2
Tästä päivästä lähtien oikeus kuntien asuntojen yksityistämiseen kuuluu vain tietyille kansalaisryhmille, mukaan lukien köyhille, vastaanottamisjonossa oleville, orpokodien oppilaille ja vanhempien huolta jääneille lapsille. Nämä kansalaisryhmät voivat halutessaan tulla asuntojen omistajiksi ilmaiseksi vuoden kuluessa siitä, kun he ovat saaneet ne kunnalta. Kaikki muut, jotka päättävät tulla tällaisen asunnon omistajiksi, ostavat sen markkina-arvoon.
3
Asuntopalveluiden ja tariffien tilannetta analysoitaessa on selvää, että hallituksen suorittamaa yksityistämiskauden kolminkertaista jatkamista ei tehty ollenkaan tavoitteena tarjota kansalaisille kalliita kiinteistöjä. Asumisen tilan muutos on mahdollistanut siirtämisen kerrostalojen kunnossapidosta asuntojen omistajien harteille ja lompakoille, vähentäen merkittävästi tätä kuluerää kuntien budjeteissa. Nyt kaikki vastuut omien asuntojensa ylläpidosta, mutta myös yhteisten tilojen ylläpidosta ja kunnossapidosta, samoin kuin talojen kunnostaminen, on annettu "onnellisille" kodinomistajille.
4
Lisäksi hallitus aikoo tulevaisuudessa "sitoa" kiinteistöveron asuntojen varaston arvoon, kuten se on nykyään, vaan arvioituun veroon, joka, kuten käytäntö on osoittanut, on armottomasti yliarvioitu, ylittäen huomattavasti markkinoiden verotuksen. Tämä on pelote niille, jotka eivät ole vielä yksityistäneet asuntoaan ja näyttävät olevan kiirettä tekemättä niin. Ja sellaisia, kuten asiantuntijat sanovat, noin 25% asuntojen omistajista on edelleen.
5
Yksityistämisen päätyttyä monet asumiseen jonottavat perheet yhdistävät toiveen siitä, että se siirtyy nyt nopeammin. Kunnat eivät olleet kovin halukkaita rakentamaan uusia asuntoja sosiaalisiin ohjelmiin, koska muuttaneet asukkaat yksityistivät sen heti. Tuloksena oli, että odotuslistojen kokonaismäärä kasvoi 3 miljoonaan, ja tästä syystä uuden asunnon keskimääräinen odotusaika Moskovassa on 21 vuotta, ja Pietarissa odotuslistojen on odotettava jopa 25 vuotta.
