Kapitalistisen lännen ja kommunistisen idän välinen vastakkainasettelu jatkui yli neljäkymmentä vuotta. Koko sukupolvi kasvoi kylmän sodan nimisen ilmiön alla. He olivat kyllästyneitä sen merkityksiin ja kliseihin, määritellessään lopullisesti itselleen selkeän maailman vihollisen. Ja he kasvattivat lapsiaan samassa ideologisessa paradigmassa. Nyt, parikymmentä paria vuotta, kävi ilmi, että tietoisuuteen upotettu ajattelu subkorteksiin ei ole kadonnut: kumpikaan osapuolista.
Toisen maailmansodan jälkeen kapitalistisen lännen ja kommunistisen idän maiden välinen aina implisiittinen vastakkainasettelu sai aikaan loogisen kehityksen. Sodan päättyminen Neuvostoliiton ja Euroopan uusien alueellisten rajojen moraalisella ylivoimalla pahensi ideologisia ristiriitoja sodanjälkeisessä maailmassa. Länsi piti tarpeellisena kehittää valvonta- ja tasapainotusjärjestelmää, jotta kommunisti - stalinistinen ideologia ei löytäisi uusia liittolaisia maailmassa. Neuvostoliitto puolestaan voittajamaana ei voinut loukata lännen snobista ylimielisyyttä.
"Ja keksitään nopeasti jokin muu kalenteri niin, että se ei ole nyt 1900-luku?", -
Stanislav Jerzy Lets.
Yksi päivä maaliskuussa
Kerran Winston Churchill meni lomalle. Sota oli päättynyt jo kuusi kuukautta sitten, hänen puolueensa oli hävinnyt vaalit, joten hän ei ollut enää pääministeri ja siirtyi hiljaa oppositioon. Hän on asunut läpi useita stressaavia vuosia ennen tätä ja antoi vihdoin levätä itselleen ja päätti, että on parasta mennä maahan, jota hän rakastaa melkein yhtä paljon kuin Englantia ja missä hänen mukaansa hän haluaa syntyvän seuraavassa elämässään - Yhdysvalloissa. Hän meni pieneen Fultonin kaupunkiin Missouriin. Sää Fultonissa maaliskuun alussa oli sateinen ja tuulinen. Se ei estänyt poliitikkoa keskustelemasta hiukan yli 2800 tuhannen nuorten kanssa 5. maaliskuuta 1946 paikallisessa Westminster Collegessa.
"Pelkään, etten ole vielä tehnyt lopullista johtopäätöstä puheen nimestä, mutta mielestäni on mahdollista, että siitä tulee maailmanrauha."
Churchillin kirjeestä McCluerille 14. helmikuuta 1946
Entinen pääministeri, joka puhui yksinomaan omasta puolestaan, yksityishenkilönä eikä missään nimessä Yhdistyneen kuningaskunnan puolesta, piti erittäin kauniin puheen, joka oli rakennettu kaikille puhetta koskeville perusteille ja jossa kuultiin muun muassa lause "rautaesirippu".
Lyhyesti sanottuna hänen puheensa ydin oli se, mitä hän avoimesti sanoi itsestään selvästi toisen maailmansodan päättyessä muodostetun Hitlerin vastaisen koalition entisten liittolaisten - länsimaiden ja Neuvostoliiton - välillä.
Hänen lyhyt ja yksinkertainen puhe, joka sisälsi lyhyen kuvauksen sodan loppuun mennessä kehittyneestä maailmanjärjestyksestä, sisälsi ennusteen länsimaiden ja itäisen leirin välisistä suhteista jo pitkän 40 vuoden ajan. Lisäksi hän esitti ajatuksen länsimaisen sotilasblokin, jota kutsutaan myöhemmin Nato-ryhmäksi, järjestämisestä ja antoi Yhdysvalloille erityistehtävän sääntelyviranomaisena ja status quon maailmanlaajuisena palauttajana.
Oikeudenmukaisuudessa on sanottava, että ennen herra Churchillia monet poliittiset hahmot nostivat esille lännen ja kasvavan kommunistisen idän vastakkainasettelun. Churchill muotoili loistavasti ja ilmaisi sen, mitä oli valmisteltu ja lausuttu vuosia ennen 5. maaliskuuta 1946.
"Voimaa kulkee useammin kädestä kädestä kuin päästä päähän", - Stanislav Jerzy Lets.
Ja sitten oli maiden ja ihmisten - kokonaisten sukupolvien - elämä, jotka eläivät tässä vastakkainasettelussa yli 40 vuotta. Vastakkainasettelu, joka muistuttaa naisen vaihdevuosien tilannetta: ebebeillä ja virtauksilla, hermostuneiden irrationaalisten kohtausten ja apaattisen vaivan kanssa.
