Ranskan poliittisella rakenteella on omat piirteensä, jotka erottavat maan muista valtioista. Siellä on vahva parlamentti, jolla on laajat valtuudet. Presidentin auktoriteetti on myös erittäin tärkeä. Tästä syystä Ranskaa kutsutaan usein sekoitettaviksi tasavalloiksi, joille on ominaista parlamentaarisen periaatteen vahvistaminen ja samalla valtionpäämiehen roolin kasvattaminen.
Käyttöohje
1
Ranskan ylin lainsäädäntöelin on kaksikamarinen parlamentti. Kansalliskokous - alahuone. Sen jäsenet valitaan suoran äänestyksen perusteella viiden vuoden toimikaudeksi. Ylähuoneistoa kutsutaan senaatiksi ja se edustaa maan yksittäisten alueiden etuja. Senaattorit valitaan yhdeksän vuoden toimikaudeksi välillisillä vaaleilla kollegioiden osastojen kautta. Kolmen vuoden välein Ranskan senaatti uusitaan kolmanneksella kokoonpanostaan.
2
Parlamentin molemmilla taloilla on samanlainen pätevyys. Heidän työnsä erot liittyvät parlamentaarisen valvonnan laajuuteen ja lakien valmistelun erityispiirteisiin. Tietyissä tapauksissa valtionpäämiehellä on oikeus hajottaa alahuoneisto, mutta nämä presidentin valtuudet eivät ulotu senaattiin. Senaatin puheenjohtajalla on erityisasema, ja hän on valtion hierarkiassa kolmannella sijalla presidentin ja hallituksen päällikön jälkeen. Kun valtionpäämiehen avoin paikka vapautuu, senaatin puheenjohtaja vie väliaikaisesti tämän paikan.
3
Ranskan parlamentin yksiköillä on omat sisäiset määräyksensä, jotka perustuvat lakien normeihin ja perustuslain määräyksiin. Molemmissa taloissa on fraktioita. Pääasiallisen työn parlamentissa suorittavat pysyvät tai väliaikaisesti perustetut erityisvaliokunnat. Kukin valiokunta edustaa yleensä kaikkia parlamentin ryhmiä.
4
Yhdessä hallituksen kanssa parlamentin jäsenillä on oikeus lainsäädäntöaloitteeseen. Jokainen hyväksytty laki kulkee jaostojen vastaavien valiokuntien ja parlamentin kolmen käsittelyn kautta. Laki katsotaan hyväksytyksi, jos molemmat talot ovat sen hyväksyneet. Kun parlamentin osien välillä ilmenee erimielisyyksiä lakiluonnoksesta keskusteltaessa, lakia tarkistetaan pitkään, kunnes teksti on täysin hyväksytty.
5
Kun lait ovat hyväksyneet parlamentissa, valtionpäämies harkitsee niitä. Hän voi ilmaista olevansa eri mieltä luonnoksesta ja lähettää sen lainsäätäjille harkitsemista varten. Jos molemmat talot hyväksyvät aikaisemmassa muodossaan olevan lakiesityksen toisen kerran, presidenttillä ei ole oikeutta hylätä sitä. Tällainen menettely osoittaa lainsäädäntöhallinnon vahvuuden, joka voi kiistää maan presidentin mielipiteen.
6
Politologit, viitaten Ranskaan sekoitettuihin (puolipresidenttisiin) tasavaltoihin, kiinnittävät huomiota siihen, että tässä maassa on sekä presidentin- että parlamentin hallintoelimiä. Seurauksena on, että valta jakautuu melkein tasaisesti valtionpäämiehen ja edustavan elimen kesken. Maan hallituksen toiminta riippuu tasaisesti presidentin ja parlamentin päätöksistä.
