Verbit ovat erityinen osa puhetta. Vaikka verbeihin liittyy yleensä toiminnan ilmaus, niiden kielen toiminnot ovat paljon monimuotoisempia. Kirjailijat käyttävät usein verbejä kuvailtujen tapahtumien elvyttämiseen. Esimerkiksi irlantilaisen kirjailijan Elizabeth Bowenin romaanin ”Päivän lämpö” romaani on tunne soosan kaaoksesta. Yksi kohta ansaitsee erityisen huomion. Mitä roolia predikaattiverbeillä on täällä? Kuinka ne auttavat elvyttämään imagoa?
Tarvitset
Ote päivän kuumuudesta: Yläosassa vihollisen lentokone oli vetänyt, rummutellut hitaasti ympäri yön uima-allasta, laatinut räjähdyksiä ampuma-aseista - nostaa, keskeyttää, kääntää, kiehtoen aikomuksensa pisteestä. "
Käyttöohje
1
Säästäen samalla kieltä ja välittämällä merkkien sisäistä tilaa, Bowen kirjoittaa: "Yläpuolella vihollisen kone oli vetänyt
Säästö muodostuu siitä, että käytetään menneisyyden pitkää sanallista jännitystä, joka välittää sekä nykyisyyttä että menneisyyttä - tämänhetkiseen hetkeen suoritetun toiminnan. Sankarit näyttivät juuri kuullut vihollisen lentokoneen, ja silti se pyörii heidän päänsä yli pitkään. Se, että he eivät epäillyt häntä ennen, lisää heidän kauhunsa tietoisuuteen. Ja tietysti verbi itse vetää (vetää) vihjaa sotilasoperaatioihin liittyvään heikentävään, uuvuttavaan tilaan.
2
"… rumpua hitaasti pyöreällä yön uima-altaalla.."
Moottorin melun vertaaminen rummuttamiseen ja samanaikaisesti kaloihin, jotka tekevät rummun äänen kaltaista melua, herättää vaaratilan, väsymättömyyden, mutta samalla uneliaisuuden. Metaforisella tasolla verbi muuttaa lentokoneen kalaksi, joka ui yölammikossa. Joten verbin kautta tapahtuu personifikaatio, kuitenkin ilman olosuhteiden osallistumista, jotka auttavat yhdistämään yön lammen kanssa ja koneen kalojen kanssa. Ilman tätä yölammikkoa lentokone olisi pysynyt rumpumoottorina.
3
"… ampuma-ampuma-aseiden ampuminen …"
Verbien vetäminen, rumputtaminen, piirtäminen yhdistää lauseen kolme ensimmäistä käännöstä. Tähän lisätään onomatopoeian erikoisvaikutus, joka välittyy toistamalla kirjainyhdistelmä dr. Englanniksi on sana drip-drop, joka tarkoittaa tippuvan veden ääntä. Kuvitetun kuvan perusteella voimme kuvitella, että taivas on lampi, jossa on kaloja, sieltä tippuu vettä. On selvää, että tämä ei ole objektiivinen todellisuus, vaan kuvien välittämä sisäinen tila. Tämän jälkeen koneen melu ilmestyy, sitten katoaa, vaikuttaa hermoihin, kuten tippuu vettä.
Se tapahtuu vielä menneisyydessä pitkään aikaan, pakottaen lukijan nousemaan jonnekin ilmaan ja luomaan samalla voimakkaan ja raskaan taustan. Kone houkuttelee tykin tykkejä, ja taivaan ja maan välillä on yhteys, mutta ei vielä ihmiseen.
4
"… nosing, tauko, kääntäminen.."
Ja jälleen, toiminnan verrattomuus välittyy samalla verbillä kireänä, ja kone jatkaa liikettä. Ja nyt verbit ovat lauseessa peräkkäin, kun taas ennen sitä jokainen verbi avasi kokonaisen sarjan riippuvaisia sanoja. Tämä verbien-prediktorien läheisyys täyttää ilmapiirin odottaa jotain vaarallista ja kauhistuttavaa.
5
"… kiehtoi aikomuksestaan."
Viimeinkin verbien ja niistä riippuvien sanojen luettelu päättyy, mutta toiminta ei lopu siihen. Kiehtova ei ole enää verbi-predikaatti, vaan substantiivi, liikevaihdon sisällä. Omasta harjoittamisestaan järkyttyneenä kiinnostunut, pysähtynyt ja kääntynyt kalakone vaikuttaa lukijaan, kuten musiikki trilleriin sillä hetkellä, kun tapahtuu jotain korjaamatonta.
Verbit luovat tämän jännityksen tähän tekstiin lisääen samalla erityisen ulottuvuuden kuviin.
