Venäjän valtakunnassa vuosisatojen ajan vallanneet patonkierrokset yhdeksästoista vuosisadalla olivat vakava jarru maan kehitykselle. Ja tämän tosiasian Venäjän yhteiskunnassa ymmärsivät sitten monet. Kysymys oli vain yksi: miten poistetaanorjuus?
Historialaisten ja taloustieteilijöiden mukaan talonpojan uudistus Venäjänorjuun on historian ja taloustieteilijöiden mukaan kypsynyt noin vuosisadan ennen orjuuden lakkauttamista. Ilmeisesti myös itse hallitsijat, jotka hallitsivat koko tämän ajan, ymmärsivät tämän. Ja kuten Paavali I ja Aleksanteri I jopa ryhtyivät toimiin tämän ongelman ratkaisemiseksi. Mutta kaikki heidän yritykset olivat melkein hedelmättömiä.
Talonpojan uudistuksen valmistelu
1800-luvun viidenkymmenenluvulla Venäjän hallitus alkoi ymmärtää, että jos maanorjuutta ei poisteta kuninkaallisella päätöksellä ja millään ehdolla vallanpitäjille hyväksyttävissä olosuhteissa, talonpojat itse poistavat sen pohjasta odottamattomin seurauksin.
Siksi vuonna 1857 hallituksen alaisuuteen perustettiin salainen komitea, jonka tehtäväksi annettiin valmistaa talonpojan uudistus. Vuotta myöhemmin keisari Aleksanteri II ilmoitti jalopiireissä päätöksestään maanorjuuden tulevasta lakkauttamisesta, ja salainen komitea nimettiin uudelleen pääkomiteaksi. Maan päälle perustetaan maakuntakomiteoita talonpoikaisuudistuksen kehittämiseksi.
Vuoden 1861 alussa hallitus esitti valtioneuvostolle tutkittavaksi talonpoikien vapauttamista koskevan asetuksen. Valtioneuvosto hyväksyy sen viipymättä ja toimittaa keisarille hyväksyttäväksi. Ja helmikuun 19. päivänä Aleksanteri II allekirjoitti manifestin ”Kaikkien armojen antamisesta serfsille vapaan maaseutuväestön aseman oikeuksien puolesta”.
