On olemassa mielipide, että nimi Vadim on juurtunut vanhaan venäjän kieleen tai se on johdettu slaavilaisesta Vadimirista. Nimi Vadim käytettiin kuitenkin jo muinaisessa Persiassa, ja tällä nimellä pyhimys on painettu kirkon kalenteriin.
Miehet, nimeltä Vadim, eivät jääneet ilman ortodoksista taivaallista suojelijaansa, koska kirkko palvelee Persian kunnioitettua marttyyri Vadimia pyhien edessä. Tällä pyhimyksellä oli arkkimandriitin arvokkuus (oli miehen luostarin pää) ja hän asui Persiassa 4. vuosisadalla, joten kirkon papistot kutsuvat tätä askeettiseksi persiaksi. Persian Pyhän Vadimin muistopäivä vietetään 22. huhtikuuta. Tämä on kaikkien Vadimien nimipäivä.
Pyhien elämästä tiedetään, että vanhurskas mies vietti elämänsä Bethlapatin kaupungissa Persian kuninkaan Saporin valtion aikana. IV vuosisadalla R.H.: n mukaan persialaiset palvoivat aurinkoa ja tulta, ja olivat seuraajia zoroastrianismista. Vadim valitsi itselleen toisen uskon - hänestä tuli kristitty ja hän etsi yksinäistä askeettista elämää. Tämä sai vanhurskaat rakentamaan luostarin kaupungin ulkopuolelle, josta myöhemmin Vadimista tuli arkkitehtuuri.
Tsaari Sapor, oppinut Vadimin uskonnosta, päätti vangittaa pyhän vankilaan. Tuolloin Persiassa kaikkia kristittyjä, jotka olivat tiedossa tai ilmoitettu kuninkaalle, kidutettiin. Yhdessä Vadimin kanssa tietty Nirsan vangittiin vankilaan. Pyhien kristittyjen vangitsemisen lisäksi he pettivät erilaisia kidutuksia. Nirsan ei kyennyt kestämään fyysistä kärsimystä riittävästi ja lopulta luopui Jeesuksesta Kristuksesta. Kun todistettiin irtautumisen todenmukaisuudesta, kuningas käski Nirsanin katkaisemaan päänsä Saint Vadimille miekallaan. Nirsan tunnollisen epäröinnin jälkeen suostui ja tappoi arkkimandriitin. Se tapahtui vuonna 367.
Pyhän vanhurskaan kuolema kiusasi Nirsania pitkään. Remorse aiheutti tappajan epätoivon, mikä johti viimeksi mainitun itsemurhaan.
