"Poliittinen johtaja." Tämän lauseen, jota sadat miljoonat ihmiset kuulevat televisiossa joka päivä, tapasivat eri tekstit. Mutta kaikki heistä eivät pysty selkeästi ja selkeästi selittämään, mikä merkitys tämän termin takana on.
Käyttöohje
1
Ketä voidaan pitää poliittisena johtajana? Ensi silmäyksellä vastaus tällaiseen kysymykseen on hyvin yksinkertainen, se on kirjaimellisesti pinnalla. Poliittinen johtaja on valtionpäämies tai jonkin puolueen sosiaalinen liike. Tämä yksinkertaisuus on kuitenkin vain ilmeistä, koska näin ei aina ole.
2
Poliittinen johtaja on ensinnäkin henkilö, joka voi todella (eikä nimellisesti) johtaa maata tai suuria joukkoja ihmisiä, kerätä ja järjestää laajoja yhteiskunnan osia, herättää heille myötätuntoa itselleen, uskoa syynsä oikeuteen, ideoihinsa. Tätä varten hänellä on oltava vakuuttamisen, oratorisen lahjakkuuden, merkittävien organisatoristen kykyjen ja vahvan tahdon lahja. Sanalla sanoen, niin kuin he usein sanovat, korostunut karisma. Poliittisen johtajan on oltava henkisesti valmistautunut vaikeuksiin, otettava tarvittaessa täysi vastuu ja turvauduttava tiukkoihin, jopa ankariin toimenpiteisiin yleisen edun hyväksi.
3
Siksi pelkkä korkea asema tullakseen poliittiseksi johtajaksi ei riitä. Historia tietää monia tapauksia, joissa valtioita johtivat heikot, valmistelemattomat ihmiset, jotka liiketoiminnan ja moraalisten ominaisuuksiensa vuoksi eivät vain vastanneet paikkaa. Rauhan aikana, onnellisessa ympäristössä se on silti jotenkin siedettävä. Mutta oikeudenkäyntien aikakaudella tällaisten ihmisten kyvyttömyys olla poliittisia johtajia muuttui suureksi onnettomuudeksi sekä itselleen (ja heidän läheisilleen) että kansalle, valtiolle. Ja sillä, että nämä kyvyttömät johtajat voivat olla melko arvokkaita ihmisiä, jotka toivoivat vilpittömästi hyvää kansalleen, ei ole enää merkitystä. Klassisia esimerkkejä ovat Ranskan kuningas Louis XVI ja Venäjän keisari Nikolai II.
4
Poliittisen johtajan on vakaasti puolustettava kansansa ja valtion etuja. Lisäksi hänen on otettava huomioon toisen osapuolen edut ja tehtävä tarvittaessa kohtuullinen kompromissi.
5
Valitettavasti poliittiset johtajat ovat usein ihmisiä, joita, kuten sanotaan, "tykkilaukauksen vuoksi" ei voida antaa valtaan. Tyypillisin esimerkki on Adolf Hitler, jolla on kiistaton puhetaito ja vakuuttamisen lahja. Hän spekuloi osavasti saksalaisten väkivaltaisista vaikeuksista Versailles-maailman saalistusolosuhteiden takia ja kansallisen nöyryytyksen tunteesta, joka onnistui inspiroimaan suurimman osan saksalaisista fanaattisesta itseluottamuksesta ja tulla Saksan kärjessä. Kuinka se päättyi Saksalle itselleen ja koko maailmalle, on tiedossa.
