Tällä hetkellä Kazania pidetään yhtenä Euraasian mantereen tärkeimmistä keskuksista. Emme puhu täällä asuvien kansalaisten lukumäärästä tai teollisuuden potentiaalista. Kaupunki keskittyy ympärilleen eri maiden ja kansojen kulttuuritilan. Historialaisten, sosiologien ja poliitikkojen on vielä arvioitava pääoman merkitys nykyisille ja tuleville sivilisaatioprosesseille. Kaupunki sai voimakkaan kehityssynnyksen aikaan, jolloin Mintimer Sharipovich Shaimiev oli Tatarstanin tasavallan kärjessä. Vaikeasta tilanteesta ja poliittisesta sekaannuksesta huolimatta tämä mies onnistui ohjaamaan luomisen energiaa oikeaan suuntaan. Maanmiehet arvostivat tätä panosta.
![Image Image](https://images.culturehatti.com/img/kultura-i-obshestvo/43/mintimer-shajmiev-rannie-godi.jpg)
Metrikirjan mukaan Mintimer syntyi 20. tammikuuta 1937 talonpojan perheessä. Kaikki pojan esi-isät harjoittivat maataloutta ja karjankasvatusta. Isä työskenteli yli neljänneksen vuosisadan kolhoosin puheenjohtajana. Ymmärrettävät sosiologit uskovat, että Shaimievin elämäkerta ei olisi voinut kehittyä eri tavalla. Nuoresta kynnestä lähtien hän oli tottunut työskentelemään ja kunnioittamaan vanhimpia. Maataloudessa osallistuivat kaikki piirissä asuvat ihmiset pienistä suuriin. Poika tiesi miten hevonen poltetaan, miten lehmä ja lampaat hoidetaan. Talonpoikaistyö on vaivatonta, mutta vaatii jatkuvaa läsnäoloa maatilalla.
Koulussa Mintimer opiskeli hyvin. Saatuaan kypsyystodistuksen hän kirjoittautui Kazaanin maatalousinstituutin mekaaniseen tiedekuntaan ilman ulkopuolista apua. Opiskelija-vuodet lentivät nopeasti, mutta jättivät jälkensä kohtaloonsa. Viime vuonna Shaimiev suoritti käytännön koulutuksen jollakin tasavallan alueelta. Samaan aikaan Sakina-tyttö tuli tänne vanhempiensa luoksi valmistuttuaan teknillisen koulun. Rakkaus syntyi, jota kutsutaan ensi silmäyksellä. Nuori mies ei epäröinyt pitkään ja luottaa sydämeensä. Tutustuminen tapahtui rauhallisesti ja ihmisarvoisesti. Vanhemmat hyväksyivät pojan valinnan ja siunasivat nuoria.
Mintimer Shaimiev meni naimisiin kerran ja loppuelämänsä ajan. Aviomies ja vaimo asuivat täydellisessä harmoniassa. Esivanhempiensa perinteiden mukaan perheen pää oli vastuussa talon aineellisesta hyvinvoinnista ja terveellisestä ilmapiiristä.