Valkovenäjä on yksi Venäjän omistautuneimmista ja luotettavimmista kumppaneista Neuvostoliiton jälkeisessä tilassa. Tietenkin maiden välisissä suhteissa tapahtui jäähdytysaikoja, mutta silloinkin liittovaltion idean kehitys jatkui. Valkovenäjän presidentti Aleksandr Lukašenko aloitti odottamattomasti avoimen konfliktin Venäjän viranomaisten kanssa vuoden 2018 lopussa, kieltäytymällä hänen maansa yhdentymisestä ja suojelemassa sen suvereniteettia.
Kahden maan suhteet
Venäjän ja Valkovenäjän yhdistymisen historia kestää noin 20 vuotta, kun liittovaltion sopimus tehtiin ensimmäisen kerran. Kumpikin osapuoli on kaikki nämä vuodet saanut etuja tästä yhteistyöstä. Venäjä varmisti valvonnan Euroopan unionin rajojen yli, mahdollisuuden sijoittaa sotilastukikohtia ja viime vuosina pakkauspolitiikan olosuhteissa puskuroi tuontia mustalle listalle merkittyihin maihin. Ja Valkovenäjä ansaitsi myös hyvää rahaa toimittamalla venäläisille naapureilleen paikallisia katkarapuja, punaista kalaa ja ananaksia. Ja Venäjän ja Ukrainan välisten suhteiden heikentymisen myötä öljyn ja kaasun jälleenmyynti lisättiin tähän.
Lisäksi Minskin viranomaiset voivat aina luottaa Moskovan taloudelliseen tukeen: kaasun, öljyn ja muiden luonnonvarojen etuihin, suotuisiin lainoihin ja velkojen osittaiseen peruuttamiseen. Tällainen tilanne tiettyyn pisteeseen asti sopi molemmille osapuolille. Ukrainan tapahtumien jälkeen Valkovenäjän johtaja Lukašenko tunsi todellisen vaaran maan suvereniteetille arvostellessaan Krimin anneksia ja Donbassin sotaa. Veli-valtioiden suhteissa on hahmoteltu näennäistä jäähtymistä.
Lukašenko alkoi olla yhteydessä enemmän eurooppalaisiin naapureihin, olla ystäviä Ukrainan uusien viranomaisten kanssa ja toimia välittäjänä neuvotteluissa Venäjän kanssa. Hän muuten kieltäytyi tunnustamasta Abhasian, Etelä-Ossetian itsenäisyyttä tai Krimin annektion. Mutta Valkovenäjän viranomaiset eivät voi avoimesti katkaista suhteita Moskovaan, muuten heidän Ukrainan kohtalonsa on kadehdittava.
Kieltäytyminen liittymisestä
Valkovenäjän liittyminen Venäjään meni kauan. Seuraava aalto nousi vuonna 2018, kun Moskova ilmoitti vähentävänsä öljytuotteiden toimitusta naapurivaltiolle, mikä aiheuttaisi Minskille merkittäviä taloudellisia menetyksiä. Lukašenko kertoi, että hänet todella pakotettiin yhdistymään asteittain Venäjän kanssa verohelpotuksista ja muista taloudellisista myönnytyksistä.
Ministerikabinetti Dmitri Medvedev puolestaan kutsui yhteisen vero- ja pääoma-alueen luomisen vaiheeksi seuraavaa askelta kahden maan integroinnissa vuonna 1999 tehdyn liittovaltion sopimuksen puitteissa. Mitä tulee Venäjän talouspolitiikkaan, sen sanoo maan vaikea tilanne eikä halu pakottaa naapurivaltiota liittymään.
