Vahvatahtoinen ja peloton nainen Sophia Perovskaya pystyi hylkäämään hevosen ja pääsemään palavaan kotaan. Nuoresta iästä lähtien hän valitsi itselleen vallankumouksellisen taistelun polun, joka tarkoitti noina päivinä monta osallistumista valtion ensimmäisten henkilöiden vastaiseen terroriin. Kuolemantuomion seurauksena Sophia ei halunnut tehdä parannusta ja täytti viimeisen kokeen korkealla päällään.
Sofia Perovskayan elämäkerta
Sofya Lvovna Perovskaya syntyi 15. syyskuuta 1853 Pietarissa. Alkuperäisesti - jalo nainen. Perovskayan isä oli kreivi Razumovskyn jälkeläinen, hänellä oli erittäin merkittävä asema Pietarin kuvernöörinä ja hänestä tuli myöhemmin sisäisen poliittisen osaston neuvoston jäsen. Tulevan vallankumouksellisen äiti tuli vanhasta jaloperheestä. Sophian lapsuus ohi perhekeskuksessa, jonka jälkeen hän asui jonkin aikaa Simferopolissa.
Naisten kurssien suorittamisen jälkeen Perovskaya järjesti ympyrän, jossa hän harjoitti koulutustoimintaa. Pian ympyrän työ sai selvän vallankumouksellisen luonteen.
Vuonna 1870 tyttö lähti kotoa. Tämä teko oli vastaus hänen isänsä vaatimukseen lopettaa tutustuminen epäilyttäviin henkilöihin. Perovskaya vaelsi turvallisten talojen ympäri ja valmisteli maan talonpoikaisvallankumousta. Sophia asui alun perin ystävän talossa, ja kun hänen isänsä etsi hänet poliisin kautta, hän muutti Kiovaan.
Saatuaan opettajan tutkintotodistuksen Sophia työskenteli useita vuosia Tverin, Samaran ja Simbirskin maakunnissa. Vuonna 1974 hänet pidätettiin. Päätelmä palveli Pietarin ja Paavalin linnoituksessa.
Perovskaya oli tyttöystävä ja myöhemmin vallankumouksellisen A. Zhelyabovin yhteislaki-vaimo. Oltuaan tuomittu maanpakoon Olonetsin maakunnassa, Sophia pakeni matkallaan rangaistuspaikkaan. Sen jälkeen hän siirtyi täysin laittomaan asemaan.
