Etiikka ja viestintäkulttuuri luodaan siten, että ihmisillä on mahdollisuus puhua maallisesti käyttämättä säädytömiä sanoja. Väärinkäyttö on kuitenkin olennainen osa kansankieltä, universaalia tapaa ilmaista tunteita, joten kielitieteilijät ja muut kieliasiantuntijat kiinnittävät huomiota sen tutkimukseen.
![Image Image](https://images.culturehatti.com/img/kultura-i-obshestvo/28/schitaetsya-li-slovo-suka-maternim.jpg)
Käyttöohje
1
Ensin on selvitettävä, onko "mate" ja "kirous" käsitteissä eroa. Venäjän kielellä on melko suuri määrä väärinkäyttäviä sanoja, jotka ovat säädytömiä, kiroilevia, tulostamattomia. Suurinta osaa heistä pidettiin säädöksettömänä aina eikä heillä ollut kerralla edes kiitosta. Nykyään kirousten joukossa on erillinen ryhmä, jota kutsutaan säädyttömiksi sanoiksi.
2
Valaaminen sisältää perinteisesti sukupuolielinten ja niiden osien nimet sekä yhdynnän prosessin. Lisäksi näiden sanojen kaikkia mahdollisia muokattuja ja tasoitettuja muotoja pidetään säädytöntä. Kerran aineistoa selittävään sanakirjaansa varten V. Dahl ei erottanut turmeltuneita ilmaisuja erillisessä kategoriassa, muistiinpanoissaan ne olivat olemassa kaikkien arjen ilmaisujen ohella.
3
Virheellisen kielen määritelmän jälkeen on huomattava, että sana "narttu" ei ole säädytöntä, se on vain koirien sukupuolen nimi. Mies - "uros", vastaavasti nainen "naaras". Aivan kuten jako on "kissa" ja "kissa", "härkä" ja "lehmä", "oina" ja "lammas".
4
Tarkkaan ottaen tämä sana ei ole edes kirous, koska tällaiset ilmaisut ovat hylkääviä, kiroilevia, halventavia. Luettelo niistä löytyy erityisistä sanakirjojen osista, mutta "narttua" ei löydy sieltä. Muutoin sanat ”vuohi”, “hevonen”, “sika” ja monet muut joutuivat luokitella sinne.
5
Se tapahtui kuitenkin niin, ja syistä siihen voi tulla koko tutkimuksen aihe, että asenne sanaan "narttu" on erityinen. Ja soittaa henkilölle niin paljon loukkaavaa kuin "koira" tai "koira". Siksi tänään vallitsee väärinkäsitys, että tämä käsite viittaa säädytöntä. Tätä ei tietenkään pidä paikkaansa tässä kielen kehityksen vaiheessa, vaikka ajan mittaan ”narttu” saattaa hyvinkin muuttua huonon kielen osaan, tällaisia esimerkkejä on jo historiassa.
6
Tällaisen siirtymisen edellytykset ovat varsin vakuuttavat. Esimerkiksi jopa koiranjalostusta koskevissa vakavissa julkaisuissa voidaan nähdä pentujen jakautumista ei "uroksiksi" ja "nartuiksi", vaan "poikiksi" ja "tytöiksi", mikä on määritelmän mukaan väärin, koska pojat ja tytöt ovat edelleen ihmisiä. Tällaista jälleenvakuutusta kutsutaan hyperkorjaukseksi, mutta tällaisen poikkeavuuden pidetään melko riittävänä.
7
Tätä tietä pitkin monet nykyaikaiset kieliopin ja muiden kieliosien verkkojulkaisut, jotka puhuvat sanan "narttu" määritelmästä, käyttävät jo kahta tulkintaa:
- naaraskoirat;
- kevytmielinen himokas nainen (epäkohteliaisuus).
Mutta edes tämä ei missään tapauksessa tuo tätä sanaa lähemmäksi vannon sanoja.
- Alkuperästä nimittely
- Gramota.ru