Keskustelu sielun olemassaolosta on jatkunut vuosisatojen ajan. Kristitty uskonto tukee sielun olemassaoloteoriaa, kun taas buddhalaisuus hylkää sen. Mutta nykyaikaiset tutkijat ovat löytäneet ja esittäneet todisteita sielun olemassaolosta.
Käyttöohje
1
Keskustelu siitä, onko sielu olemassa, ei ole loppunut monien vuosisatojen ajan. Nykyaikaisten käsitteiden mukainen sielu on erityinen voima, joka on olemassa ihmiskehossa eikä kuole fyysisen kuoleman jälkeen. Filosofiset ja dualistiset liikkeet määrittelevät sielun kuolemattomana aineena, joka ilmaisee ihmisen jumalallisen luonteen. Psykologia määrittelee sielun henkisen elämän perustana, ihmisen emotionaalisten ilmenemismuotojen kokonaisuutena.
2
Sielun kuolemattomuus on kaikkien kristittyjen suuntausten uskonnon perusta. Näiden opetusten mukaan sielu on edelleen olemassa fyysisen kuoleman jälkeen. Hän joko pysyy rajatilassa tai menee suoraan helvettiin tai taivaaseen. Kaikki uskonnolliset liikkeet eivät tue sielun olemassaoloa. Buddhalaisuudessa sen läsnäolo kielletään ja uskotaan, että usko sen olemassaoloon on kärsimyksen syy.
3
Englannissa lääkäreiden suorittamasta kokeesta monille ihmisille on tullut ehdoton todiste sielun olemassaolosta. Sen ydin oli, että kuoleva henkilö punnittiin, ja todellisen kuoleman jälkeen vartalo muuttui vaaleammaksi 9-12 grammalla. Sama asia tapahtui kliinisen kuoleman hetkellä, ja kun ihminen palasi tajuihinsa, hänen paino palautui.
4
Siellä on runsaasti todisteita sielun olemassaolosta. Joten kliinisen kuoleman tilassa olleet ihmiset sanoivat nousevan kehon yläpuolelle ja tarkkailevan fyysisen kalvonsa ulkopuolelta. Jotkut näkivät lääkäreiden manipulaatiot, sukulaisten ja ystävien kyyneleet. Väitetään, että jotkut tässä tilassa tunsivat yhteyden fyysiseen kehoonsa, mutta samaan aikaan ylivoimainen este kutsui heitä jonnekin. Monet huomauttivat epätavallisen helppoutta ja rauhallisuutta, jota ei ollut koettu tosielämässä. He palasivat vartaloonsa nopeasti ja nopeasti, ikään kuin heitä kiinnostaisi vahva vetovoima.
5
Akateemikko Bekhterev esitti teorian, jonka mukaan ajatusta voidaan suunnata energiavirralla ihmisestä muihin esineisiin. Joten ajatuksen energia muuttui lämpöäteilyksi. Hän uskoi, että ihmiset voivat käyttää energiaansa kuten radioaaltoja. Jos ajatus on materiaalista, niin se ei voi kuolla fyysisen kehon kanssa, vaan sen on mentävä muihin olemassaolonsa muotoihin. Kuten akateemikko uskoi, ajatuksen kantajana on vain sielu. Kuolemanjälkeisen energiansäästölain mukaan sielu ei katoa minnekään, vaan vain siirtyy toiseen tilaan.
